torstai 4. elokuuta 2016

lomanloppumispaniikki

No, paniikki on ehkä vähän turhan paljon sanottu, mutta kyllä alkaa mietteet kääntyä jo työhommiin etenkin kun tapasin viikolla työkaverin. 5 tuntia ja 50 minuuttia juteltiin ihan muita, mutta se 10 minuuttia työjuttuja. Hän kun tuuraa meikäläistä ja kysyi yhdestä hommasta, miten se tulee tehdä. Muistin sen vieläpä, yllättävää. Salasanat ovatkin sitten jo kinkkisempiä muistettavia.

Mutta joo, koska loma alkaa kääntyä lopuilleen, päätin juhlistaa eilistä lomapäivää oikein kunnolla.

Ensin kävin värjäämässä ripset ja kulmat TM:ltä saamallani lahjakortilla. Sain kosmetologilta kehut kulmakarvojenin muodosta, vain kaksi ylimääräistä ihokarvaa kuulemma löytyi ja nekin nyppästiin pois. Rahaa jäi vielä sen verran, että pääsen jalka- ja käsihoitoonkin. Ajat varasin jo loppukuuhun ja päätin repäistä ottamalla kynsiin geelilakkauksen. En siis mitään tekohärpäkkeitä, vaan vain lakkauksen. Aikaisemmin en ole sitä kokeillut, joten nyt on hyvä sauma siihen.

Sen jälkeen kävin taidegalleriassa (AVA Galleria, Pohjoinen Rautatiekatu 17) ihailemassa aivan hurmaavia tauluja. Ihania värejä !! Tuli heti himo ostaa asunto, jossa on paljon valkoisia seiniä, joille voisi ripustella niitä tauluja. Etenkin Pirjo Vartiaisen taulut ja värien käyttö kolahti meikäläiseen. Oli tosi lähellä, etten ostanut erästä teosta, mutta sitten tajusin, ettei Talossa ole sellaista seinätilaa, johon enää mahtuisi yhtään (tai kahta) taulua. Jokaisessa sopivassa kohdassa on jo taulu.

Galleriasta menin aurinkoiselle terassille lukemaan kirjaa ja nostamaan kuohuviinimaljaa kesälle itseni kanssa. Nuori mies tiskin takana kehaisi täti-ihmistä "hienoa" -hihkaisulla, kun kieltäydyin tarjoamastaan tuhkakupista. Hassu poika.

Siitä siirryin leffateatteriin katsomaan elokuvaa Kerro minulle jotain hyvää (Me before you). Olihan tosiaan viimeisen päälle nyyhkyleffa! Puristi tästäkin kivisydämestä kyyneleet, mitä ei satu usein, sen voin teille kertoa. Mutta oli siinä hauskojakin kohtia. Ihan katsottava. Kulttuuripassista on enää vain murut jäljellä. Paljon iloa se onkin tuottanut, joten kiitokset vaan työnantajalle.

Elokuvan jälkeen oli jo ihan sikamainen nälkä, joten menin ravintolaan, josta tiesin saavani etanoita. Niillä, lämpimällä leivällä ja valkosipulilla täytetyillä oliiveilla herkuttelin itseni hyvälle mielelle. Jäin vielä kuuntelemaan bändiä ja ällistelemään mm. erästä nuorehkoa miestä, joka voitaisiin valita vuoden yrittäjäksi, sen verran oli yritystä vähän joka naisen kanssa. Ärsyttävän lipevä tyyppi vielä sellaisten himoköyrijän viiksien kera. Hrrr.

Kotona olin sen verran ajoissa, että ehdin kotiutua ennen Isompaa. Pieninkin oli ollut liikenteessä kaupungilla kavereidensa kanssa, joten TM:llä oli varmasti illalla ihanan rauhallista yksin Talossa.

Tosi kiva päivä oli. Ja hyvässä parhaassa seurassa! Kuka väittää, etteikö yksinkin voisi tehdä vaikka mitä mukavaa.

JälkiMärinät:
Tänään en tee mitään. Tai siis tietysti luen ja pelaan ehkä Mahjongia, mutta muuten en tee mitään. Paitsi ehkä onnittelukortteja. Ja käyn uimassa. Ja kaupassa. Ja keittiössä tekemässä ruokaa. Mutta muuten en juurikaan mitään.

5 kommenttia:

  1. Kuulostaa täydelliseltä päivältä !
    Geelilakkaus on huippu, näpit nättinä pitkään. Minulla se vaan ei kestä, lakan pinta ottaa niin paljon osumaa, maalaisten murheita nääs.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se aika lähelle sitä. :)

      Kiva tietää. Pitää valita sellainen väri, jota sitten jaksaa katsella. Tosin on yhdet pippalot tiedossa siinä, joten saatan repäistä oikein kunnolla. Täytyy vain päättää, minkä pituisiin kynsiin. Nyt mulla on tosi pitkät kynnet ja ennen kuin loppu kuu koittaa olen totaalisen kypsynyt näpyttelemään kynnenpäillä. Ehkä pitäisi leikata kynnet nyt lyhyiksi, jolloin ne olisi sopivat sitten kun lakkaus koittaa... Kaupunkilaisen konttorirotan murheita nämä. ;)

      Poista
  2. Mä kävin katsomassa tuon saman leffan ja meinasin kakota sen huonoutta. :D Ei mitään loogisuutta, mennään johonkin, sanotaan näppäriä, vaihdetaan vaatteita, tullaan taas ja lopuksi kuollaan pois. BLAAH. Ja mä kun mun leffamakuun sopii notebookit sun muut ettei ollut siitäkään kiinni että väärä genre. Grr, vieläkin jurppii vaikka on aikaa jo liki pari viikkoa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa edes kirjoittaa kun aivotutti liikaa!

      Poista
    2. No, on sitä parempiakin nähty, myönnän, mutta ihan harmiton ja kyllä siellä se ohut juonentynkäkin oli. Perustuu kaiketi johonkin kirjaan ja tunnustan, että ajattelin, etteipä tarvitse tuonkaan kirjailijan teoksia lukea. Liikaa siirappia meikäläisen makuun.

      Poista