kevään satoa

Tuskin muistatte, mutta keväällä kävin työpaikkasilmälääkärissä, joka kirjoitti lähetteen meikäläiselle jatkotutkimuksiin HUS:iin. Kiirettä ei ollut, josta syystä HUS sujuvasti delegoi minut tukimuksineni yksityisen silmäsairaalan vaivoiksi.

Eli kysymyksessähän oli näkökenttätutkimus, jossa kävin jo tuossa heinäkuun alussa. Tutkimuksia tehtiin itseasiassa kaksi, koska näin niin hyvin, että ensimmäiseen tutkimukseen varattua aikaa jäi vielä rutkasti jäljelle. "Onpahan lääkärillä sitten kunnolla aineistoa" sanoi hoitajatyttökaimani.

Näkökenttätutkimus oli hauska. Kunpa kaikki tutkimukset - esim. gynekologin yms. - olisivat yhtä mukavia, niin niissähän juoksisi alvariinsa. Tässä laitettiin nassu telineeseen, josta ikäänkuin katsoin ison valkoisen pallon sisään. Pallon 'takaseinässä' näkyi pieni vihreä valopiste, jota piti tuijottaa toinen silmä vuorotellen peitettynä. Käteen annettiin katkaisin, jossa oli nappi peukaloa varten. Ja ei muuta kuin testaamaan.

Näkökentän ulkoreunoilta pitkin pallon sisäpintaa lähestyi yksi kerrallaan valkoinen valopiste ja kun sen havaitsi, piti painaa nappia. Eli kun tuijotin sitä vihreää pistettä, niin jossain vaiheessa se valkoinen valopiste tuli ikäänkuin sivusilmästä näkökenttääni ja silloin piti reagoida peukalolla. Katsetta ei saanut irrottaa vihreästi valosta.

Näin sitten mentiin se reilut puoli tuntia kahteen silmään. Valoja lähestyi vähän joka suunnasta ja niiden koko pieneni, mitä pidemmälle testi eteni. Sanoinkin jossain kohtaa hoitajalle, että luulen painelleeni omiani, nähneeni näkymättömiä. Hoitaja lohdutti, ettei se haittaa, koska niitä valoja tulee joka suunnasta useampia testin aikana, joten kyllä siitä vielä hyvä ja luotettava tutkimustulos saadaan aikaiseksi.

Tutkimuksen jälkeen sovittiin lääkäriaika, jotta pääsen ihan omin korvin kuulemaan, miten silmäni toimivat. Lääkäri oli nyt sitten alkuviikosta.

Ei mitään vikaa näkökentässä. Ihan oli juuri sellainen, mitä nyt tämän ikäiseltä akalta voikin odottaa. Samalla rahalla lääkäri tutki silmäni vielä kertaalleen eikä hänkään löytänyt mitään huomautettavaa. Silmä rakenne on normaali ja terve. Kuivasilmäisyydestä hänkin mainitsi, mutta senhän jo tiesinkin (enkä luonnollisestikaan ole muistanut käyttää silmätippoja edes kerran päivään).

Eli kaikki harhanäyt yms. outoudet johtunevat siis aivoista, ei silmistä. Pääkoppa silmien takana reistailee. Lohduttavaa.

Kysyin lääkäriltä, kun nyt sellaisen tykö olin jälleen kerran itseni saanut hiissattua, jotta onko Äidin sairastama kostea ikärappeuma sillä tavalla perinnöllistä, että asiasta pitäisi olla huolissaan. Lääkäri - hauska nuorehko mies, joka innostui siinä keskustellessamme muistelemaan opiskeluaikojaan - sanoi, että tilastollinen riski on olemassa, mutta totesi heti siihen perään - josta tunnistin jonkinasteisen sielunkumppanuuden -, ettei siitä pidä olla niin huolissaan, koska "valhe, emävalhe, tilasto". Riittää, kun käy tarkistuttamassa silmänsä siinä kolmen vuoden päästä tai aikaisemmin, jos oireita tulee.

Että nyt on sitten sekin oire taputeltu. Mitäs sitten syynättäisiin ?

JälkiMärinät:
Nyt meikäläistä on tähän vuoden sisään tutkittu sitten sen verran hartaasti ja tarkalla seulalla, että alkaa huolestuttavasti näyttää siltä, että olen täällä teidän riesana vielä ensikin jouluna. Paitsi jos lentokone putoaa, mutta siihen olen täysin syytön itse.