lomanloppumispaniikki

No, paniikki on ehkä vähän turhan paljon sanottu, mutta kyllä alkaa mietteet kääntyä jo työhommiin etenkin kun tapasin viikolla työkaverin. 5 tuntia ja 50 minuuttia juteltiin ihan muita, mutta se 10 minuuttia työjuttuja. Hän kun tuuraa meikäläistä ja kysyi yhdestä hommasta, miten se tulee tehdä. Muistin sen vieläpä, yllättävää. Salasanat ovatkin sitten jo kinkkisempiä muistettavia.

Mutta joo, koska loma alkaa kääntyä lopuilleen, päätin juhlistaa eilistä lomapäivää oikein kunnolla.

Ensin kävin värjäämässä ripset ja kulmat TM:ltä saamallani lahjakortilla. Sain kosmetologilta kehut kulmakarvojenin muodosta, vain kaksi ylimääräistä ihokarvaa kuulemma löytyi ja nekin nyppästiin pois. Rahaa jäi vielä sen verran, että pääsen jalka- ja käsihoitoonkin. Ajat varasin jo loppukuuhun ja päätin repäistä ottamalla kynsiin geelilakkauksen. En siis mitään tekohärpäkkeitä, vaan vain lakkauksen. Aikaisemmin en ole sitä kokeillut, joten nyt on hyvä sauma siihen.

Sen jälkeen kävin taidegalleriassa (AVA Galleria, Pohjoinen Rautatiekatu 17) ihailemassa aivan hurmaavia tauluja. Ihania värejä !! Tuli heti himo ostaa asunto, jossa on paljon valkoisia seiniä, joille voisi ripustella niitä tauluja. Etenkin Pirjo Vartiaisen taulut ja värien käyttö kolahti meikäläiseen. Oli tosi lähellä, etten ostanut erästä teosta, mutta sitten tajusin, ettei Talossa ole sellaista seinätilaa, johon enää mahtuisi yhtään (tai kahta) taulua. Jokaisessa sopivassa kohdassa on jo taulu.

Galleriasta menin aurinkoiselle terassille lukemaan kirjaa ja nostamaan kuohuviinimaljaa kesälle itseni kanssa. Nuori mies tiskin takana kehaisi täti-ihmistä "hienoa" -hihkaisulla, kun kieltäydyin tarjoamastaan tuhkakupista. Hassu poika.

Siitä siirryin leffateatteriin katsomaan elokuvaa Kerro minulle jotain hyvää (Me before you). Olihan tosiaan viimeisen päälle nyyhkyleffa! Puristi tästäkin kivisydämestä kyyneleet, mitä ei satu usein, sen voin teille kertoa. Mutta oli siinä hauskojakin kohtia. Ihan katsottava. Kulttuuripassista on enää vain murut jäljellä. Paljon iloa se onkin tuottanut, joten kiitokset vaan työnantajalle.

Elokuvan jälkeen oli jo ihan sikamainen nälkä, joten menin ravintolaan, josta tiesin saavani etanoita. Niillä, lämpimällä leivällä ja valkosipulilla täytetyillä oliiveilla herkuttelin itseni hyvälle mielelle. Jäin vielä kuuntelemaan bändiä ja ällistelemään mm. erästä nuorehkoa miestä, joka voitaisiin valita vuoden yrittäjäksi, sen verran oli yritystä vähän joka naisen kanssa. Ärsyttävän lipevä tyyppi vielä sellaisten himoköyrijän viiksien kera. Hrrr.

Kotona olin sen verran ajoissa, että ehdin kotiutua ennen Isompaa. Pieninkin oli ollut liikenteessä kaupungilla kavereidensa kanssa, joten TM:llä oli varmasti illalla ihanan rauhallista yksin Talossa.

Tosi kiva päivä oli. Ja hyvässä parhaassa seurassa! Kuka väittää, etteikö yksinkin voisi tehdä vaikka mitä mukavaa.

JälkiMärinät:
Tänään en tee mitään. Tai siis tietysti luen ja pelaan ehkä Mahjongia, mutta muuten en tee mitään. Paitsi ehkä onnittelukortteja. Ja käyn uimassa. Ja kaupassa. Ja keittiössä tekemässä ruokaa. Mutta muuten en juurikaan mitään.