"Ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra sinun Jumalasi on sinun kanssasi missä ikinä kuljetkin."
Joosua 1:9
Joosua 1:9
JälkiMärinät:
Tuo raamatunjae on suosikkini. Se löytyy työpöydältänikin ja aina, kun sen luen, sisimpääni virtaa rauha ja ahdistukseni helpottuu.
Jokainen uskoo, mihin uskoo ja miten uskoo. Tai on uskomatta. Itse olen sen verran heikko, etten pärjää ihan yksin. Minulla täytyy olla joku voima, johon luottaa ja josta uskon saavani avun. Joku, joka kantaa silloin, kun en itse jaksa kulkea.
Miten kestävät ahdistuksensa, pelkojensa ja surujensa keskellä he, joilla ei ole mitään suurempaa voimaa, mihin tukeutua?
Olen niin samaa mieltä. En jaksa mitään hihhulointia enkä pruukaa puuttua toisten uskomisiin tai ei-uskomisiin, mutta itse myös tarvin jonkun suuremman voiman. Allekirjoitan niin ton sun viimeisen virkkeen.
VastaaPoistaEhkä ei-uskovat ovat vain vahvempia.
Poista<3!
VastaaPoistajotenkin on vähän helpompi olla, kun ei ole ihan yksin.
Niin mustakin.
Poista<3
Tuota samaa olen miettinyt kun sinäkin. Välillä itsestäkin tuntuu, ettei tahdo jaksaa, mutta luottamus siihen ettei täällä yksin joudu kulkemaan, antaa voimaa. Minusta se on yksi hienoimpia tarinoita, jossa kulkija kysyy Jumalalta, kun aina oli kahdet askeleet rinnakkain, että missä olit silloin, kun minulla oli vaikeaa ja näen silloin vain yhdet jäljet, niin Jumala vastaa, että silloin minä kannoin sinua! Tähän minä luotan!
VastaaPoistaMä olisin kyllä romahtanut lopullisesti jo moneen kertaan ilman luottamusta kantoapuun.
Poista"Toiset uskoo Jumalaan ja toiset humalaan" laulaa Hector. Ja laulaa myös " jollei auta aika, sitten auttaa kanssaihmiset". En ole varma Jumalasta enkä tykkää humalasta, joten paras apu kriiseissä on ystävien tuki. Mutta kuten sanoit, jokainen tavallaan :)
VastaaPoistaYstävien tuki on tärkeää, mutta ystävät eivät pysty ihmeisiin, joita joissain tilanteissa tarvitaan. :)
PoistaOlen ex-uskis, nykyinen uskonnollinen kanta on uskonnoton, vakaumus "ei usko sellaiseen, mitä ei voi tietää". Lähdin ns kirkollisista (ev. lut) piireistä ja myös kirkosta, koska huomasin, että ei pidä kutiaan historiallisesti, teologisesti tai henkilökohtaisestikaan. En siis n. 30 vuodessa ollut havainnut mitään "suurempaa voimaa". En saanut sieltä edes ystäviä ja sosiaalisesti olin jotenkin outsider, kuitenkin.
VastaaPoistaOnhan elämä joskus raskasta, silloin ajattelen sitä, että mitä merkitystä tällä vastoinkäymisellä on noin sadan vuoden päästä. Ei mitään. Johan helpottaa. Vähän nihilististä, mutta toimii paremmin kuin se "joku suurempi voima" tai usko "jumaliin" tai "ihmeisiin", joita en koskaan kokenut.
Meillä kaikilla on omat keinomme selviytyä elämän myrskyissä eikä ole merkitystä sillä, mitä ne ovat, kunhan niistä on vain apua eikä niitä tyrkytetä muille.
PoistaMinä olen omasta mielestäni kokenut ihmeitä, vaikka joku toinen ei niitä ihmeiksi ehkä laskisikaan. :)
Minä myönnän, että nyt pelottaa ja on hirveän yksinäinen olo, ensi viikolla on kohtalo toisten käsissä.
VastaaPoistaTapanani on ollut uskoa kaiken järjestymiseen ja jopa pieniin ihmeisiin.
<3
En sano, että älä pelkää, koska se ei ole järjellä voitettavissa oleva asia. Henk.koht. uskon kaiken sujuvan hyvin ja luotan suomalaiseen terveydenhoitoon, joten luota sinäkin. Ja jos ihmeitä tarvitaan, niin nekin ovat meikäläisen tilauslistalla kohdallesi.
Poista<3