minä syön nyt lihapiirakkaa

Käytiin Työystävän kanssa sitten Hämeen linnassa keskiaikaisilla markkinoilla.

Kiva päivä oli. Työystävältä oli vahingossa jäänyt joku kännykän askelmittari päälle, joka sitten kertoi, että oltiin pyöritty viiden kilometrin edestä markkinoille, markkinoilla, linnassa ja markkinoilta. Ja mikäs oli pyöriessä, kun oli ihan mielettömän täydellinen keli. Lämmintä, mutta aurinko pysyi pilvessä. Muutaman kerran aurinko pilkahti ja sitten olikin jo ihan hiki, vaikka meikäläiselläkin oli kevyt hihaton kesätunika kevytfarkkujen päällä. Ihmeellisiä nämä kesäiset syyspäivät.

Paljon oli esillepanijoita tänäkin vuonna. Jotenkin tuntui, että jopa enemmän kuin esim. viime vuonna, mutta voi olla, että viime vuonna emme kaikkea tajunneet kierrellä. Linnan puisto oli täynnä kojuja, joissa joko myytiin tai esitettiin tai sitten molempia. Työystävä osti lapselleen puumiekan, minä tyydyin ostamaan tuliaisiksi säkillisen juureen tehtyä ruisleipää, lihapiirakoita ja hillomunkkeja. Lounaaksi syötiin lohta, muikkuja, perunoita ja kasviksia. Hyvää oli ja vaikka muikut eivät todellakaan olleet hemosuolaisia, niin silti meinasin koko ajan tikahtua janoon. Lämmin päivä, ulkoilu ja ruoka sen tekivät. Ja bajamajat. Eli jos lähin vessa on bajamaja, ei tee mieli juoda ennen kuin on ihan pakko.

Jo vuosia olen himoinnut itselleni sellaista hupullista villaviittaa. Nytkin niitä näkyi monia. Ihmisten päällä, ei myynnissä. Kun taas yksi tuli vastaan, nykäisin naista viitasta ja kysyin, mistä niitä saa. Hassusti saattui, kun toinen nainen, jonka kanssa jutteli, oli juurikin se viittojen tekijä! Kerrankin avasin suuni oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Sain käyntikortin ja nyt tarvitsee vain tilata itselleen mieluinen.

Käytiin myös tutustumassa linnaan. Jälleen kerran. Hämeen linna on ehdottomasti se tutuin linna Suomessa meikäläiselle. Varmasti toistakymmentä kertaa on siellä tullut käytyä, yleensä aina markkinoiden aikaan. Nyt satuttiin kaivohuoneeseen juuri, kun opas kertoi kaivon tarinan. Liityttiin mukaan seurueeseen ja kuultiin muitakin juttuja linnasta, mm. linnan kummituksesta.

Viisi tuntia markkinoita oli ihan passeli rupeama. Ensi vuonna varmaan taas.

Ai niin! Markkinoilla ei kukaan myynyt metrilakua. Uskomatonta!! (Siis hyvä juttu.)

JälkiMärinät:
En muista minä vuonna olen viimeksi syönyt lihapiirakkaa. Nyt kävin kotimatkalla ostamassa nakkeja, majoneesia ja sinappikurkkusalaattia tungettavaksi lihapiirakan sisään juuston, ketsupin ja salaatin kanssa.