Olen aina luullut olevani kesäihminen. Talven jälkeen kevät on yhtä tuskaa ja hammasten kiristelyä, kun odotan kesää kieli pitkällä. Ja onhan se kesä ihmisen parasta aikaa, mutta puolensa on kyllä syksylläkin.
Syksyllä metsä tuoksuu ihan toisella tavalla ja ilma on eri tavalla raikasta, jotenkin helpompaa hengittää, kuin muina vuodenaikoina. Siksi ulkoilukin tuntuu houkuttelevammalta.
Joten ehkä mä sittenkin olen piirun verran enemmän syksyihminen. Rajalla syntynyt.
JälkiMärinät:
Viikonloppuna näin n. meikäläisen pituisen naisen, jolla oli Pahteri isolla P:llä. Olisi pitänyt mennä utelemaan, mistä hän oli farkkunsa ostanut.
Mä olen joskus miettinyt, että muodostuuko ihmisen lempivuodenaika juurikin syntymäajan mukaan. Mä kun olen syntynyt kuumalla kesällä, niin nautin helteestä nytkin. Sitten taas syksymmällä ja talvemmalla syntyneet lähi-ihmiseni eivät oikein siedä kuumuutta ja auringonpaisteellakin ovat mieluummin varjossa. Toisaalta taasen talvella he eivät valita yhtään niin paljoa kuin meikäläinen.
VastaaPoistaPitäisiköhän jonkun tehdä tutkimus tästä aiheesta? (Tai onko jo tehnytkin...)
Saattaapi olla noin. Kesä ja syksy ovat mulle molemmat käypiä. Talvi on ihan nounou.
PoistaMulla on ihan sama, luulin rakastavani kesää, mutta nyt Hampuriin tullessa huomasin iloitsevani +20 asteen lämpötilasta viime viikkoisen helteen (yli +30) sijasta. Tunnustettava se vaan on!
VastaaPoistaKevät, jolloin mä olen syntynyt, ei ole yhtään mun juttu, etenkään migreenin vuoksi. Joten mä olen joko se poikkeus, joka vahvistaa säännön tuohon syntymäajan teoriaan, tai sitten se ei vaan pidä paikkansa.
Mä luulen, että mulla tämä muutos syksyihmiseen päin johtuu myös iästä. Vanha ei kestä enää viikkotolkun helteitä, vaikka lämpimästä muuten tykkäänkin. Saunomisesta erityisesti.
PoistaKevät on sellaista jatkuvaa odottelua paremmasta ja ärsyyntymistä takapakeista keleissä. En jaksa.