Viime viikolla olin menossa vattuun ja päädyin sieneen. Tänään olin menossa sieneen ja päädyin vattuun. TM aina ihmetteleekin, että miten meikäläinen osaakin joka kerta lähteä tasan 180 astetta väärään suuntaan. Niin, sellainen minä olen.
Juu, vatussa olin ja täyden ämpärin kanssa tulin takaisin. Tarkennuksena, että kyse on siis nimenomaan villivadelmista eikä mistään puutarhakasvatetuista. Nyt pitäisi vaan jotenkin saada ne mahtumaan pakkaseen. TM kyllä sanoi, että huomenna mennään ostamaan toinen pakastin, muttei ehkä sentään kuitenkaan. Se meinaan tarkoittaisi muutakin mööbleeraamista enkä sellaiseen näillä lämpimillä innostu yhtään.
Tulomatkalla käytiin asentamassa Muorille uudet kiuaskivet. Samalla annoin hänelle reilun litran vadelmia. Helpotti hieman pakastusongelmaa. Osa kyllä syödään heti tuoreeltaan. Nam.
Eli ei mennyt hukkaan tämäkään Herran päivä.
JälkiMärinät:
Pakko oli vattupensailun jälkeen käydä uimassa meressä. Ihanasti vilvotti ja rauhoitti raapiutunutta ihoa käsivarsissa. Riisuutuessani huomasin, että alushousuissani oli ollut sekä v*ttu että v*ttu. Ei ihmekään sen rämpimisen jälkeen.
lauantai 30. heinäkuuta 2016
keskiviikko 27. heinäkuuta 2016
viimeinen tööpäev
Meinaan Isommalla. Niin se kuukausi on vierähtänyt, loput kaksi päivää ovat kirjaimellisesti työstä ansaittua lomaa.
Hyvin meni työkuukausi vanhusten parissa. Ehkä vähän enemmänkin olisi voinut olla tekemistä, mutta kun kaiken maailman ohjeet ja säännöt kieltävät, niin mikäs teet. Muut työkaverit ovat kaiketi olleet ihan tyytyväisiä, eivät nyt moittineetkaan ole ja eikös se ole suomalaisen kiitos, kun ei moitita.
Mummot ja papat sen sijaan ovat ihan ääneenkin Isommalle kertoneet, kuinka tyytyväisiä ovat hänen siellä oloon olleet. Ovat sanoneet, että Isompi saisi heidän puolestaan tulla vakituiseksi heitä auttamaan ja päivitelleet, että miten he sitten pärjäävät, kun Isompi lopettaa työnsä. Myös Isomman huumorintaju on kolahtanut vanhuuksiin ja hän onkin saanut muutaman mummelin nauramaan heittämällä heille läppää, jolla osoittaa, ettei pidä heitä seniileinä, vaan älyllisinä olentoina.
Hellyyttävin palaute tuli kuitenkin eräältä papalta, joka oli todennut Isommalle, että "sinulla on kauniit silmät". Isompaa se huvitti, mutta meikäläiselle nousi vesi silmiin.
Isompi on nyt sitten rutkasti monia ikätovereitaan kokeneempi ja viisaampi, mitä tulee lasten (valmennettavat) ja vanhusten kanssa toimimiseen ja millaista elämä etenkin siellä ehtoopuolella on. Ei aina ollenkaan niin helppoa, mitä esim. omilla isovanhemmillaan on ja on ollut. Myös eutanasiaa on Isompi ensimmäistä kertaa elämässään pohtinut katsellessaan niitä vanhuksia, jotka 24/7/365 vain makaavat sängyssä vanhainkodin 'säilössä' ilman mitään - ainakaan näkyvää - iloa elämässään. Vakavia ajatuksia, joita harva tuon ikäinen on tullut pohtineeksi.
Henkilökohtaisesti olen tullut siihen tulokseen, että jokaisen nuoren ja vähän vanhemmankin pitäisi ehdottomasti työskennellä se yksi kuukausi vanhustenhuollon parissa. Olen varma, että monella suhtautuminen elämään - yleensä ja omaansa - sekä toisiin ihmisiin muuttuisi kerta laakista parempaan ja inhimillisempään suuntaan.
Tämä päättynyt kesätyöpesti on siis ollut Isommalle todellinen silmien avaaja enkä pysty sanomaan, kuinka tyytyväinen ja kiitollinen siitä olen, että rakas teini-ikäiseni sai ko. kokemuksen. Sillä on varmasti suuri merkitys hänen oman elämänsä ja asennoitumisensa kannalta.
JälkiMärinät:
Työtodistuksenkin sai. Suora lainaus:
"Ulospäin suuntautuvana, iloisena, auttavaisena ja energisenä [nimi] on sopeutunut hyvin moniammatillisen työyhteisön toimintaan. Muistisairaiden kuntoutujien kanssa työskentely on ollut luontevaa ja heitä kunnioittavaa. Työtehtävät hän on hoitanut kiitettävästi.
Työssään [nimi] on osoittanut omatoimisuutta sekä suoriutunut töistään erinomaisesti."
Lisäksi oli osastonhoitaja kertonut, että sekä asiakkaat että hoitajat olivat kehuneet ja kiitelleet Isompaa.
Olen ylpeä hänestä.
Hyvin meni työkuukausi vanhusten parissa. Ehkä vähän enemmänkin olisi voinut olla tekemistä, mutta kun kaiken maailman ohjeet ja säännöt kieltävät, niin mikäs teet. Muut työkaverit ovat kaiketi olleet ihan tyytyväisiä, eivät nyt moittineetkaan ole ja eikös se ole suomalaisen kiitos, kun ei moitita.
Mummot ja papat sen sijaan ovat ihan ääneenkin Isommalle kertoneet, kuinka tyytyväisiä ovat hänen siellä oloon olleet. Ovat sanoneet, että Isompi saisi heidän puolestaan tulla vakituiseksi heitä auttamaan ja päivitelleet, että miten he sitten pärjäävät, kun Isompi lopettaa työnsä. Myös Isomman huumorintaju on kolahtanut vanhuuksiin ja hän onkin saanut muutaman mummelin nauramaan heittämällä heille läppää, jolla osoittaa, ettei pidä heitä seniileinä, vaan älyllisinä olentoina.
Hellyyttävin palaute tuli kuitenkin eräältä papalta, joka oli todennut Isommalle, että "sinulla on kauniit silmät". Isompaa se huvitti, mutta meikäläiselle nousi vesi silmiin.
Isompi on nyt sitten rutkasti monia ikätovereitaan kokeneempi ja viisaampi, mitä tulee lasten (valmennettavat) ja vanhusten kanssa toimimiseen ja millaista elämä etenkin siellä ehtoopuolella on. Ei aina ollenkaan niin helppoa, mitä esim. omilla isovanhemmillaan on ja on ollut. Myös eutanasiaa on Isompi ensimmäistä kertaa elämässään pohtinut katsellessaan niitä vanhuksia, jotka 24/7/365 vain makaavat sängyssä vanhainkodin 'säilössä' ilman mitään - ainakaan näkyvää - iloa elämässään. Vakavia ajatuksia, joita harva tuon ikäinen on tullut pohtineeksi.
Henkilökohtaisesti olen tullut siihen tulokseen, että jokaisen nuoren ja vähän vanhemmankin pitäisi ehdottomasti työskennellä se yksi kuukausi vanhustenhuollon parissa. Olen varma, että monella suhtautuminen elämään - yleensä ja omaansa - sekä toisiin ihmisiin muuttuisi kerta laakista parempaan ja inhimillisempään suuntaan.
Tämä päättynyt kesätyöpesti on siis ollut Isommalle todellinen silmien avaaja enkä pysty sanomaan, kuinka tyytyväinen ja kiitollinen siitä olen, että rakas teini-ikäiseni sai ko. kokemuksen. Sillä on varmasti suuri merkitys hänen oman elämänsä ja asennoitumisensa kannalta.
JälkiMärinät:
Työtodistuksenkin sai. Suora lainaus:
"Ulospäin suuntautuvana, iloisena, auttavaisena ja energisenä [nimi] on sopeutunut hyvin moniammatillisen työyhteisön toimintaan. Muistisairaiden kuntoutujien kanssa työskentely on ollut luontevaa ja heitä kunnioittavaa. Työtehtävät hän on hoitanut kiitettävästi.
Työssään [nimi] on osoittanut omatoimisuutta sekä suoriutunut töistään erinomaisesti."
Lisäksi oli osastonhoitaja kertonut, että sekä asiakkaat että hoitajat olivat kehuneet ja kiitelleet Isompaa.
Olen ylpeä hänestä.
maanantai 25. heinäkuuta 2016
ja lisää mökkeilyä
TM ilmoitti viikolla Mummon Möksälle, että on lähdössä lauantaista sunnuntaihin Isomman kanssa erään tuttavamme mökille Pälkäneelle. Pienintä ei kiinnostanut, joten meikäläisen vuoro oli jäädä kotiin lapsenvahdiksi.
Perjantaina kuitenkin päätin, ettei Pienin tarvitse vahtikoiraa. Osaa tehdä itselleen ruokaa ja Mummokin oli kaupungissa ihan vieressä, joten mikäs hätä hänellä, neuvokkaalla ja reippaalla teinillä. Joten soitin TM:lle ja sanoin, että lähden mukaan. Ja ihan nappipäätös olikin.
Mökillä oli meidän lisäksemme 'Uusioperhe' kolmen lapsen kera, tuttava oman lapsensa kanssa, tuttavan sisko ja hänen miehensä sekä tuttavan lähes 8-kymppinen isä, joka yllätti jopa meikäläisen halailijan ottamalla minut lämpimään tervetuliaishaliin, vaikken häntä ollut ikinä ennen tavannut. Ihana ja hyväntuulinen herrasmies, joka viihdytti meitä mukavilla tarinoilla pitkälle iltayöhön saakka. Eli porukkaa riitti ja sitä myöten hauskaa piisasi.
Saari, jossa mökki oli, oli varsinainen seikkailusaari meille kaikille. Reilu vuorokausi menikin nopeasti saunoen, syöden, seurustellen ja säätäen uusi ponttoonilaituri paikoilleen. Onneksi saimme lämpimän kutsun tulla uudestaan, ehkäpä jo ensi kesänä. Perinteitä noudattaen, jälkijuhannuksen merkeissä.
Edit kl 09:14
Pälkäneellä on muuten aivan kertakaikkisen upea punatiilinen kirkko. Kävin tutustumassa siihen ja olisi tehnyt mieli luikauttaa joku värssy akustiikkaa kokeillakseni, mutta kirkon opas pikkasen häiritsi, joten en kehdannut kokeilla. Ehkä joskus vielä
JälkiMärinät:
Mukavia eläinhavaintojakin tehtiin: kuikka souteli järvellä moneen otteeseen ihan rannan tuntumassa ja illan hämärryttyä lepakko lenteli yläpuolellamme tehden suuria kaarroksia hyönteisjahdissaan. Harvoin saa lepakon menoa seurata niin pitkään ja läheltä.
Alkaneeksi viikoksi on luvattu kerrassaan miellyttävää kesäsäätä. Joku mukava sinilevätön uimaranta meren ääreltä voisi kiinnostaa vaihteeksi. Joku, missä en ole ennen käynyt.
Perjantaina kuitenkin päätin, ettei Pienin tarvitse vahtikoiraa. Osaa tehdä itselleen ruokaa ja Mummokin oli kaupungissa ihan vieressä, joten mikäs hätä hänellä, neuvokkaalla ja reippaalla teinillä. Joten soitin TM:lle ja sanoin, että lähden mukaan. Ja ihan nappipäätös olikin.
Mökillä oli meidän lisäksemme 'Uusioperhe' kolmen lapsen kera, tuttava oman lapsensa kanssa, tuttavan sisko ja hänen miehensä sekä tuttavan lähes 8-kymppinen isä, joka yllätti jopa meikäläisen halailijan ottamalla minut lämpimään tervetuliaishaliin, vaikken häntä ollut ikinä ennen tavannut. Ihana ja hyväntuulinen herrasmies, joka viihdytti meitä mukavilla tarinoilla pitkälle iltayöhön saakka. Eli porukkaa riitti ja sitä myöten hauskaa piisasi.
Saari, jossa mökki oli, oli varsinainen seikkailusaari meille kaikille. Reilu vuorokausi menikin nopeasti saunoen, syöden, seurustellen ja säätäen uusi ponttoonilaituri paikoilleen. Onneksi saimme lämpimän kutsun tulla uudestaan, ehkäpä jo ensi kesänä. Perinteitä noudattaen, jälkijuhannuksen merkeissä.
Edit kl 09:14
Pälkäneellä on muuten aivan kertakaikkisen upea punatiilinen kirkko. Kävin tutustumassa siihen ja olisi tehnyt mieli luikauttaa joku värssy akustiikkaa kokeillakseni, mutta kirkon opas pikkasen häiritsi, joten en kehdannut kokeilla. Ehkä joskus vielä
JälkiMärinät:
Mukavia eläinhavaintojakin tehtiin: kuikka souteli järvellä moneen otteeseen ihan rannan tuntumassa ja illan hämärryttyä lepakko lenteli yläpuolellamme tehden suuria kaarroksia hyönteisjahdissaan. Harvoin saa lepakon menoa seurata niin pitkään ja läheltä.
Alkaneeksi viikoksi on luvattu kerrassaan miellyttävää kesäsäätä. Joku mukava sinilevätön uimaranta meren ääreltä voisi kiinnostaa vaihteeksi. Joku, missä en ole ennen käynyt.
perjantai 22. heinäkuuta 2016
mökkeilyä
Oltiin yhtä vaille naisporukassa Mummon Möksällä eteläisessä Karjalassa. Kivaa oli, suorastaan hulvattoman hauskaa. Ja ihana sää!
Naurettiin, juteltiin, pelattiin, saunottiin, uitiin, nukuttiin hyvin ja syötiin paremmin. Käytiin vatukossa, tultiin kanttarellisaaliin kanssa takaisin.
Jokainen sai tehdä, mitä halusi. Meikäläinen harrasti pääasiassa metsänhoidollisia toimenpiteitä raivaamalla aluskasvillisuutta siistimpään kuosiin. Tietää taas tehneensä ruumiillista työtä, josta kroppa ja mieli kiittää.
Näin sen loman pitää mennä.
JälkiMärinät:
Kotona odotti Stockan uusi kanta-astuja-kortti, taso Exclusive. Luulen, että ainakin yksi lukija osaa tätä kehitystä arvostaa.
Naurettiin, juteltiin, pelattiin, saunottiin, uitiin, nukuttiin hyvin ja syötiin paremmin. Käytiin vatukossa, tultiin kanttarellisaaliin kanssa takaisin.
Jokainen sai tehdä, mitä halusi. Meikäläinen harrasti pääasiassa metsänhoidollisia toimenpiteitä raivaamalla aluskasvillisuutta siistimpään kuosiin. Tietää taas tehneensä ruumiillista työtä, josta kroppa ja mieli kiittää.
Näin sen loman pitää mennä.
JälkiMärinät:
Kotona odotti Stockan uusi kanta-astuja-kortti, taso Exclusive. Luulen, että ainakin yksi lukija osaa tätä kehitystä arvostaa.
sunnuntai 17. heinäkuuta 2016
Warum ??
1) Miksi väritöntä huulirasvaa laittaessa pitää katsoa peiliin ?
2) Miksei tukkaa voi kammata nätiksi ja sileäksi, kun vetää ponkkarin päähänsä ? Vaan se jätetään takuille ja muille lenksottaville ja sojottaville hiussuortuvalenkeille ?
3) Miksi - oi, miksi, miksi, MIKSI !! - se oma pärstä - eikä edes kaunis sellainen - pitää läntätä jokaikisen postauksen alkuun ??!? Usemmiten vielä ihan mielenvikaisen virneen kera, mikä pahentaa asiaa entisestäänkin. Nyt riitti lukeminen. Jos tuossa asiassa on pölkkypää, täytyy olla muutakin hönttöyttä ihmisessä.
4) Jos on tuunatut kynnet ja silmäripset ja viimeisen muodin mukaisetrytkyt vaatteet, niin miksi pitää pilata se koko kauheus kauneus takkuisilla ja kissanimemän näköisillä hiuksilla ?
5) Miksi miehille puhkeaa aina hirveä kilpailuvietti, kun 'vastustajana' on nainen ? Oli kyse sitten liikenteestä tai uima-altaasta. Aina pitää yrittää päästä lujempaa ja ohi, ja sitten ollaan melkein ojassa tai meinataan hukkua.
6) Miksi Hgissä menee iso osa uimahalleista kiinni kesäksi ? Kuvittelevatko porukat, että Suomessa todellakin voisi muka polskia kesällä luonnonvesissä kauemmin kuin 57 sekuntia ?
7) Miksi Bull Mentulan pää on pahkurainen ?!?
8) Miksi vieläkin jotkut aikuiset naiset pukeutuvat rikkinäisiin (tarkoituksella) farkkuihin ja mustaan lyhyeen nahkatakkiin ?
9) Katsoin erään naisen tatuointia alle metrin päästä enkä siltikään erottanut, mikä kuva se oli. Miksi pitää ottaa ihoonsaruma musteläiskä, joka vuosien saatossa todellakin muuttuu pelkäksi muodottomaksi ja hahmottomaksi musteläiskäksi ?
10) Miksi kaikkia pienimpiäkin oireita tai kolotuksia kuvittelee heti aivokasvaimiksi tai vähintäänkin vammauttaviksi taudeiksi ?
JälkiMärinät:
Kymmenen kiperää ja huolestuttavaa kysymystä, joihin en ole keksinyt vastausta.
2) Miksei tukkaa voi kammata nätiksi ja sileäksi, kun vetää ponkkarin päähänsä ? Vaan se jätetään takuille ja muille lenksottaville ja sojottaville hiussuortuvalenkeille ?
3) Miksi - oi, miksi, miksi, MIKSI !! - se oma pärstä - eikä edes kaunis sellainen - pitää läntätä jokaikisen postauksen alkuun ??!? Usemmiten vielä ihan mielenvikaisen virneen kera, mikä pahentaa asiaa entisestäänkin. Nyt riitti lukeminen. Jos tuossa asiassa on pölkkypää, täytyy olla muutakin hönttöyttä ihmisessä.
4) Jos on tuunatut kynnet ja silmäripset ja viimeisen muodin mukaiset
5) Miksi miehille puhkeaa aina hirveä kilpailuvietti, kun 'vastustajana' on nainen ? Oli kyse sitten liikenteestä tai uima-altaasta. Aina pitää yrittää päästä lujempaa ja ohi, ja sitten ollaan melkein ojassa tai meinataan hukkua.
6) Miksi Hgissä menee iso osa uimahalleista kiinni kesäksi ? Kuvittelevatko porukat, että Suomessa todellakin voisi muka polskia kesällä luonnonvesissä kauemmin kuin 57 sekuntia ?
7) Miksi Bull Mentulan pää on pahkurainen ?!?
8) Miksi vieläkin jotkut aikuiset naiset pukeutuvat rikkinäisiin (tarkoituksella) farkkuihin ja mustaan lyhyeen nahkatakkiin ?
9) Katsoin erään naisen tatuointia alle metrin päästä enkä siltikään erottanut, mikä kuva se oli. Miksi pitää ottaa ihoonsa
10) Miksi kaikkia pienimpiäkin oireita tai kolotuksia kuvittelee heti aivokasvaimiksi tai vähintäänkin vammauttaviksi taudeiksi ?
JälkiMärinät:
Kymmenen kiperää ja huolestuttavaa kysymystä, joihin en ole keksinyt vastausta.
perjantai 15. heinäkuuta 2016
niinku lomalle lomps
Mitäköhän maakuntaa sitä sitten kiusaisi ?
Meinaan lomaa pukkaa eikä mitään suunnitelmia. Ja jonnekin voisi lähteä. Kainuu ei kyllä tule kysymykseen. Pienin on siellä eikä Nälkämaa kestä meitä molempia yhtä aikaa, joten parempi urheilematta Kainuun hyvinvoinnilla.
Pirkanmaa sen sijaan on jo niin karaistunut tässä vuosien varrella, jotta Tampereelle voisi vaihteeksi suunnistaa, katsoin jo hotellimajoituksiakin (käsittämätöntä aloitteellisuutta meikäläiseltä!). Vapriikin kutsu on houkutteleva ja johonkin kesäteatteriesitykseenkin voisi itsensä tunkea.
JälkiMärinät:
En harrasta herätyskelloa, koska ei ole elämässä paljon pahempaa kuin herätä johonkin keinotekoiseen ääneen, vaikka se olisikin lintujenlivertelyä puhelimesta. Josta syystä nukuin viime yönä rapsakkaat 9,5 tuntia. Tuosta noin vain. Ai, univelkaako ? Mullako ? Ei kai (juuh, jatkuvaa).
Mutta nyt onkin pirtsakka olo aloittaa loma, kun ei tarvitse sitä aloittaa nukkumalla velkoja pois. Vaikka nukkumisesta tykkäänkin. Eikä sadekaan haittaa, koska "sateen sattuessa sateessa". Loma on kuitenkin aina lomaa.
Meinaan lomaa pukkaa eikä mitään suunnitelmia. Ja jonnekin voisi lähteä. Kainuu ei kyllä tule kysymykseen. Pienin on siellä eikä Nälkämaa kestä meitä molempia yhtä aikaa, joten parempi urheilematta Kainuun hyvinvoinnilla.
Pirkanmaa sen sijaan on jo niin karaistunut tässä vuosien varrella, jotta Tampereelle voisi vaihteeksi suunnistaa, katsoin jo hotellimajoituksiakin (käsittämätöntä aloitteellisuutta meikäläiseltä!). Vapriikin kutsu on houkutteleva ja johonkin kesäteatteriesitykseenkin voisi itsensä tunkea.
JälkiMärinät:
En harrasta herätyskelloa, koska ei ole elämässä paljon pahempaa kuin herätä johonkin keinotekoiseen ääneen, vaikka se olisikin lintujenlivertelyä puhelimesta. Josta syystä nukuin viime yönä rapsakkaat 9,5 tuntia. Tuosta noin vain. Ai, univelkaako ? Mullako ? Ei kai (juuh, jatkuvaa).
Mutta nyt onkin pirtsakka olo aloittaa loma, kun ei tarvitse sitä aloittaa nukkumalla velkoja pois. Vaikka nukkumisesta tykkäänkin. Eikä sadekaan haittaa, koska "sateen sattuessa sateessa". Loma on kuitenkin aina lomaa.
tiistai 12. heinäkuuta 2016
vatsan parhaaksi
Rankahkon talven ja kevään jäljiltä herkkähipiäinen pohjuikkaissuoleni on jälleen esittänyt vatsalauseita. Ei äänekkäitä, mutta sen verran kuitenkin, että sitä on syytä lepytellä jonkin aikaa.
Olenkin alkanut aamuisin syödä terveyspommipläjäystä. Siihen kuuluu maustamatonta jugurttia, karpalojauhetta, pellavasiemenrouhetta, kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä sekä Anopin mansikkahilloa (tai vaihtoehtoisesti Muorin puolukkasurvosta tai pihavadelmia). Anopin mansikkahillo ei varsinaisesti ole mitään terveysruokaa, koska siinä on melko tuhdisti sokeria, mutta katson, että sen vaikutus onkin siellä psykologisella puolella.
Kauhean näköistä sotkua, mutta ihanan makuista. Ja vatsa hyrisee tyytyväisenä. Voin suositella, vaikkei vatsavaivoja olisikaan.
JälkiMärinät:
Olen saanut töissä työstettyä hillotut ja valohoitoa saaneet työt putkesta ulos. Ihana fiilis. Näin jos tilanne säilyy, niin onpa mukava lähteä toiselle, vähän pidemmälle lomarupeamalle.
Olenkin alkanut aamuisin syödä terveyspommipläjäystä. Siihen kuuluu maustamatonta jugurttia, karpalojauhetta, pellavasiemenrouhetta, kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä sekä Anopin mansikkahilloa (tai vaihtoehtoisesti Muorin puolukkasurvosta tai pihavadelmia). Anopin mansikkahillo ei varsinaisesti ole mitään terveysruokaa, koska siinä on melko tuhdisti sokeria, mutta katson, että sen vaikutus onkin siellä psykologisella puolella.
Kauhean näköistä sotkua, mutta ihanan makuista. Ja vatsa hyrisee tyytyväisenä. Voin suositella, vaikkei vatsavaivoja olisikaan.
JälkiMärinät:
Olen saanut töissä työstettyä hillotut ja valohoitoa saaneet työt putkesta ulos. Ihana fiilis. Näin jos tilanne säilyy, niin onpa mukava lähteä toiselle, vähän pidemmälle lomarupeamalle.
maanantai 11. heinäkuuta 2016
Terveiset Suomen Turusta!
Ruissin keikka heitetty, väsynyt, mutta onnellinen. Päivä oli meikäläisen osalta ihan nappisuoritus, kiitos kinttupolkujen aivan kertakaikkisen ihanan Marikan!
Heti kärkeen tosiaan on pakko kiittää Marikaa, kun toimi minulle koko päivän opaskoirana aurinkoisessa Turussa yhden pienen jäätelön hinnalla. Tuli kyllä rahalle vastinetta viimeisen päälle!
Tavattiin Turun linnan sisäpihalla ja siirryttiin siitä kiertelemään linnaa. Marika osasi kertoa faktoja linnasta, joten sain ihan henkilökohtaista opastusta linnan käytävillä ja saleissa. Kiersimmekin linnan sitten oikein pitkän kaavan mukaan, tulipa tehtyäpäivän viikon reisijumppa siinä samalla.
Linnassa on tietysti aivan mielettömästi mielenkiintoista katseltavaa ja ihailtavaa, mutta meidät kyllä hurmasi ehdottomasti linnasta tehdyt pienoismallit, joita oli useita. Ne olivat niin upeita ja pikkutarkasti tehtyjä, että niitä olisi voinut ihailla vaikka kuinka kauan. Ne toivat mukavan lisän näyttelyyn ja kertoivat omalla ihastuttavalla tavallaan siitä, millaista elämä linnassa on satoja vuosia sitten ollut. Paljon on puuhailtu erilaisia juttuja linnan kivimuurien sisäpuolella.
Kolme tuntia taisi linnakierrokseen vierähtää, jonka jälkeen siirryimme kävelemään Aura-joen rantaan. Päivä olikin kuin tehty joenvarsikävelyä varten: aurinko paistoi ja oli todella lämmin. En ollut koskaan ennen Turussa joenrantaa pitkin kävellyt ja ihastuin kyllä siihen fiilikseen, minkä joki kaupungille tekee. Me kävelimme "tois pual jokke", mutta Marika tunnollisena oppaana vei minut förillä käymään myös "täl pual jokke" eli teimme pienen 'jokiristeilyn' joen yli kulkevalla minilautalla.
Turku tuli kyllä hienosti tutuksi paikallisen oppaan kanssa. Koska oli sunnuntai, sain ihailla mm. Tuomiokirkkoa ja Turun upeaa kaupunginkirjastoa vain ulkoapäin. Täytyykin ehdottomasti vierailla Turussa joskus niin, että pääsen tutustumaan myös näiden kauniiden rakennusten sisäpuoleen. Myös teatterimatkan voisi tehdä, jahka saavat teatterinsa peruskorjauksen valmiiksi ensi vuonna. Puhumattakaan, että isot purjelaivat tulevat Turkuun ensi kesänä. On varmasti upea näky, kun ne ovat siinä joella ja voisin hyvinkin tehdä kesäretken ihan varta vasten niitä katsomaan.
Kuusi tuntia jaksoi Marika meikäläistä luotsata ja pitää minulle seuraa, mistä olen kyllä ihan älyttömän iloinen ja onnellinen. Lisäksi olen tosi iloinen myös siitä, että sain tutustua tähän iloiseen, huumorintajuiseen, lämpimään ja ihastuttavaan ihmiseen. Juttua riitti monesta monituisesta asiasta maan ja taivaan väliltä. Uskon - toivon -, että sain uuden ystävän, jota saan tavata toistekin Turussa tai täällä meikäläisen kotikonnuilla.
JälkiMärinät:
Teineilläkin oli mennyt festaripäivä hyvin ja sain klo 24 kyytiini neljä tyytyväistä kollia. Eturivissä olivat seisseet, kun se tietty bändi (älkää kysykö nimeä) oli tullut soittamaan.
Eturivissä olin myös minä parkissa heitä odotellessani. Sain meinaan seurata kerrassaan uskomattoman luovaa pysäköintiä siinä ruuhkassa. Pakko oli yhdelle rouvalle ihan nousta autosta ulos sanomaan, että siirry nyt, hyvä ihminen, kun sä olet ihan keskellä ja sun takaa haluaisi auto lähteä pois. Ei sillä, ettei olisi jo huomannut toisen auton aikeita, mutta kun kukaan ei tullut - siis ennen minua - hänelle mitään sanomaan, niin mitäs sitä siitä sitten turhaan väistämään. Kyllä mua niin suuresti huvitti sitä menoa katsella.
Moottoritie Hgin ja Turun välillä on pitkä, suora ja uskomattoman puuduttavaa ajettavaa. Nopeasti matka kyllä taittui, ei siinä mitään, mutta onneksi oli seuraa, ettei ihan nuukahtanut rattiin. Tulomatkalla oli huikeita sumulauttoja motarin päällä ja välillä vähän jännitti, ilmestyykö sieltä sumun keskeltä hirvi tielle. Ei näkynyt sarvipäitä tai muitakaan metsäneläviä, onneksi, sillä ihan surutta siellä ihmiset - ei oltu siis ainoita, jotka siihen jumalattomaan yöaikaan ajoi Turusta Hkiin - posottelivat menemään 140 km/h. Montaa minuuttia eivät sillä kaahaamisella menettäneet, onnettomuusriskiä sen sijaan kasvattivat huimasti. Tiesittekö muuten, että sumun voi haistaa ? Sillä on ihan oma muheva tuoksunsa.
Lisäksi ehdin nähdä samoilla silmillä sekä auringon laskun että nousun kajon taivaanrannassa. Eihän se yö missään välissä kunnolla pimeäksi ehtinyt. Suomen kesä.
Kotona oltiin klo 2.30 ja voin sanoa, että päivä on ollut pikkasen tahmea. Mutta en valita, oli se reissu sen arvoinen.
Heti kärkeen tosiaan on pakko kiittää Marikaa, kun toimi minulle koko päivän opaskoirana aurinkoisessa Turussa yhden pienen jäätelön hinnalla. Tuli kyllä rahalle vastinetta viimeisen päälle!
Tavattiin Turun linnan sisäpihalla ja siirryttiin siitä kiertelemään linnaa. Marika osasi kertoa faktoja linnasta, joten sain ihan henkilökohtaista opastusta linnan käytävillä ja saleissa. Kiersimmekin linnan sitten oikein pitkän kaavan mukaan, tulipa tehtyä
Linnassa on tietysti aivan mielettömästi mielenkiintoista katseltavaa ja ihailtavaa, mutta meidät kyllä hurmasi ehdottomasti linnasta tehdyt pienoismallit, joita oli useita. Ne olivat niin upeita ja pikkutarkasti tehtyjä, että niitä olisi voinut ihailla vaikka kuinka kauan. Ne toivat mukavan lisän näyttelyyn ja kertoivat omalla ihastuttavalla tavallaan siitä, millaista elämä linnassa on satoja vuosia sitten ollut. Paljon on puuhailtu erilaisia juttuja linnan kivimuurien sisäpuolella.
Kolme tuntia taisi linnakierrokseen vierähtää, jonka jälkeen siirryimme kävelemään Aura-joen rantaan. Päivä olikin kuin tehty joenvarsikävelyä varten: aurinko paistoi ja oli todella lämmin. En ollut koskaan ennen Turussa joenrantaa pitkin kävellyt ja ihastuin kyllä siihen fiilikseen, minkä joki kaupungille tekee. Me kävelimme "tois pual jokke", mutta Marika tunnollisena oppaana vei minut förillä käymään myös "täl pual jokke" eli teimme pienen 'jokiristeilyn' joen yli kulkevalla minilautalla.
Turku tuli kyllä hienosti tutuksi paikallisen oppaan kanssa. Koska oli sunnuntai, sain ihailla mm. Tuomiokirkkoa ja Turun upeaa kaupunginkirjastoa vain ulkoapäin. Täytyykin ehdottomasti vierailla Turussa joskus niin, että pääsen tutustumaan myös näiden kauniiden rakennusten sisäpuoleen. Myös teatterimatkan voisi tehdä, jahka saavat teatterinsa peruskorjauksen valmiiksi ensi vuonna. Puhumattakaan, että isot purjelaivat tulevat Turkuun ensi kesänä. On varmasti upea näky, kun ne ovat siinä joella ja voisin hyvinkin tehdä kesäretken ihan varta vasten niitä katsomaan.
Kuusi tuntia jaksoi Marika meikäläistä luotsata ja pitää minulle seuraa, mistä olen kyllä ihan älyttömän iloinen ja onnellinen. Lisäksi olen tosi iloinen myös siitä, että sain tutustua tähän iloiseen, huumorintajuiseen, lämpimään ja ihastuttavaan ihmiseen. Juttua riitti monesta monituisesta asiasta maan ja taivaan väliltä. Uskon - toivon -, että sain uuden ystävän, jota saan tavata toistekin Turussa tai täällä meikäläisen kotikonnuilla.
JälkiMärinät:
Teineilläkin oli mennyt festaripäivä hyvin ja sain klo 24 kyytiini neljä tyytyväistä kollia. Eturivissä olivat seisseet, kun se tietty bändi (älkää kysykö nimeä) oli tullut soittamaan.
Eturivissä olin myös minä parkissa heitä odotellessani. Sain meinaan seurata kerrassaan uskomattoman luovaa pysäköintiä siinä ruuhkassa. Pakko oli yhdelle rouvalle ihan nousta autosta ulos sanomaan, että siirry nyt, hyvä ihminen, kun sä olet ihan keskellä ja sun takaa haluaisi auto lähteä pois. Ei sillä, ettei olisi jo huomannut toisen auton aikeita, mutta kun kukaan ei tullut - siis ennen minua - hänelle mitään sanomaan, niin mitäs sitä siitä sitten turhaan väistämään. Kyllä mua niin suuresti huvitti sitä menoa katsella.
Moottoritie Hgin ja Turun välillä on pitkä, suora ja uskomattoman puuduttavaa ajettavaa. Nopeasti matka kyllä taittui, ei siinä mitään, mutta onneksi oli seuraa, ettei ihan nuukahtanut rattiin. Tulomatkalla oli huikeita sumulauttoja motarin päällä ja välillä vähän jännitti, ilmestyykö sieltä sumun keskeltä hirvi tielle. Ei näkynyt sarvipäitä tai muitakaan metsäneläviä, onneksi, sillä ihan surutta siellä ihmiset - ei oltu siis ainoita, jotka siihen jumalattomaan yöaikaan ajoi Turusta Hkiin - posottelivat menemään 140 km/h. Montaa minuuttia eivät sillä kaahaamisella menettäneet, onnettomuusriskiä sen sijaan kasvattivat huimasti. Tiesittekö muuten, että sumun voi haistaa ? Sillä on ihan oma muheva tuoksunsa.
Lisäksi ehdin nähdä samoilla silmillä sekä auringon laskun että nousun kajon taivaanrannassa. Eihän se yö missään välissä kunnolla pimeäksi ehtinyt. Suomen kesä.
Kotona oltiin klo 2.30 ja voin sanoa, että päivä on ollut pikkasen tahmea. Mutta en valita, oli se reissu sen arvoinen.
lauantai 9. heinäkuuta 2016
peruspölkkypäät
IL testaa perustaitoja. Testi.
Jos tästä testistä ei saa täysiä pisteitä, niin... No, sitten ei saa.
Täytyy kyllä ihmetellä. Olemmeko me suomalaiset todella noin tyhmää kansaa ?
Jos tästä testistä ei saa täysiä pisteitä, niin... No, sitten ei saa.
Täytyy kyllä ihmetellä. Olemmeko me suomalaiset todella noin tyhmää kansaa ?
omaishoito luvattu
Meinaan meikäläiselle.
Isompi-rakas lupasi hoitaa mua sitten, kun mä olen vanha enkä pääse enää itse liikkeelle. Siis jos niin pitkälle ylipäätään elän. Arvaatteko, mistä tämä puheenaihe tuli esiin ?
Isompi on pikkasen suivaantunut siitä, miten epäkohteliaasti ja töykeästi jotkut - onneksi yksittäiset tapaukset, joita ei kyllä niitäkään saisi olla - vanhustyössä olevat henkilöt vanhuksia kohtelevat. Jopa meidän asiallisella Isommalla oli käynyt kielenpäällä sanoa, jotta nyt vähän jotain rotia siihen tympeään käytökseen. Mutta mitäpä hän kesätyöläinen teinipoika voi tilanteelle tehdä. Ei mitään.
Mä tiedän, että hoitoalalla on huutava pula työntekijöistä, mutta ei kai nyt sentään kaikkea paskaa ole pakko pitä palkkalistoilla ? Vissiin on. (Joku oli vielä ihan ääneen sanonut, että "mä teen just vain sen mitä mun pitää enkä yhtään enempää". Todella kunnioitettava asenne.)
Toinen asia, mikä Isompaa todella rassaa on se, että ruokaa heitetään ihan tolkuttomia määriä roskiin, ei ole sellaista tuhlausta tottunut näkemään. Eikä hän siltikään saa ruokaa työpäivän aikana, omat eväät pitää viedä. Hoitajien työsuhde-etuihin ruokailu kyllä kuuluu.
Tekisi niin hyvää muillekin nuorille päästä vaikka vain viikoksi katsomaan, millaista se elämä siellä ehtoopuolella on. Saattaisi ajatukset pikkasen muuttua moneltakin osin.
JälkiMärinät:
Ihana huomata, että nämä meidän teinit erottavat, mikä on asiallista ja mikä asiatonta käytöstä toisia ihmisiä kohtaan. Siinä on se viisauden lähde.
Isompi-rakas lupasi hoitaa mua sitten, kun mä olen vanha enkä pääse enää itse liikkeelle. Siis jos niin pitkälle ylipäätään elän. Arvaatteko, mistä tämä puheenaihe tuli esiin ?
Isompi on pikkasen suivaantunut siitä, miten epäkohteliaasti ja töykeästi jotkut - onneksi yksittäiset tapaukset, joita ei kyllä niitäkään saisi olla - vanhustyössä olevat henkilöt vanhuksia kohtelevat. Jopa meidän asiallisella Isommalla oli käynyt kielenpäällä sanoa, jotta nyt vähän jotain rotia siihen tympeään käytökseen. Mutta mitäpä hän kesätyöläinen teinipoika voi tilanteelle tehdä. Ei mitään.
Mä tiedän, että hoitoalalla on huutava pula työntekijöistä, mutta ei kai nyt sentään kaikkea paskaa ole pakko pitä palkkalistoilla ? Vissiin on. (Joku oli vielä ihan ääneen sanonut, että "mä teen just vain sen mitä mun pitää enkä yhtään enempää". Todella kunnioitettava asenne.)
Toinen asia, mikä Isompaa todella rassaa on se, että ruokaa heitetään ihan tolkuttomia määriä roskiin, ei ole sellaista tuhlausta tottunut näkemään. Eikä hän siltikään saa ruokaa työpäivän aikana, omat eväät pitää viedä. Hoitajien työsuhde-etuihin ruokailu kyllä kuuluu.
Tekisi niin hyvää muillekin nuorille päästä vaikka vain viikoksi katsomaan, millaista se elämä siellä ehtoopuolella on. Saattaisi ajatukset pikkasen muuttua moneltakin osin.
JälkiMärinät:
Ihana huomata, että nämä meidän teinit erottavat, mikä on asiallista ja mikä asiatonta käytöstä toisia ihmisiä kohtaan. Siinä on se viisauden lähde.
perjantai 8. heinäkuuta 2016
valintoja
Eilen illalla Suomi jakautui kahtia telkkarin ääreen. Ei ehkä ihan tasan, tai mistä sen koskaan tietää. Toinen puolisko katsoi futismatsia ja toinen Tangomarkkinoiden Kuningasfinaalia.
Meikäläinen katsoi jälkimmäistä. Tai oikeastaan vain kuuntelin sitä, kun istuin läppärin ääressä selkä telkkariin päin. Tulipa ainakin arvioitua puhtaasti laulajien ääniä. Ja yksi sieltä erottui todella kirkkaasti joukosta: Marco Lundberg. Joka sitten voittikin kisan.
Hänen äänessään on jotain sellaista 'vanhan ajan' miehekästä ja hötkyilemätöntä, mutta kirkasta ja puhdasta sointia. Ei muilla kilpailijoilla ollut lähellekään samanlaista saundia. Muiden äänissä oli ns. huokoisuutta, joka mielestäni ei kuulu tangolaulajan ääneen. Siksi Marco. Onnittelut voittajalle.
JälkiMärinät:
Kirjoitin yllä olevan tekstin ennen voittajan selviämistä, koska olin niin satavarma voittajasta.
Meikäläinen katsoi jälkimmäistä. Tai oikeastaan vain kuuntelin sitä, kun istuin läppärin ääressä selkä telkkariin päin. Tulipa ainakin arvioitua puhtaasti laulajien ääniä. Ja yksi sieltä erottui todella kirkkaasti joukosta: Marco Lundberg. Joka sitten voittikin kisan.
Hänen äänessään on jotain sellaista 'vanhan ajan' miehekästä ja hötkyilemätöntä, mutta kirkasta ja puhdasta sointia. Ei muilla kilpailijoilla ollut lähellekään samanlaista saundia. Muiden äänissä oli ns. huokoisuutta, joka mielestäni ei kuulu tangolaulajan ääneen. Siksi Marco. Onnittelut voittajalle.
JälkiMärinät:
Kirjoitin yllä olevan tekstin ennen voittajan selviämistä, koska olin niin satavarma voittajasta.
torstai 7. heinäkuuta 2016
tussit
Ostin itselleni tussit. Olin niitä jo kauan metsästänyt, mutta nyt vasta löysin haluamani värisuoran.
TM sai meinaan joululahjaksi.. öö.. toissajouluna pari aika hienoa värityskirjaa joltain asiakkaalta ja koska TM:hän ei ole niitä innokkaimpia värittäjiä, päätyivät kirjat meikäläiselle. Pitkään ovat sormet syyhynneet päästä niitä värjäilemään, mutta nyt se vasta onnistui.
Tympeä antikliimaksi. Ei ollutkaan niin kivaa kuin olin kuvitellut. Eli ei ollutkaan meikäläisen juttu. En sano 'ollenkaan', koska ei se nyt typitylsääkään ollut, mutta aika neutraaliksi jäin sen puuhastelun suhteen.
Mieluummin siis edelleenkin näpertelen kortteja ja teen ristipistokuvia.
JälkiMärinät:
Isompi: "Mitä siellä Turussa oikein syödään ?" (Viittasi siis siihen, että Tampereella syödään [vain] mustaamakkaraa.)
mä: "Helsinkiläisiä."
Ja olimmepas jälleen kerran niin äärettömän hauskoja.
TM sai meinaan joululahjaksi.. öö.. toissajouluna pari aika hienoa värityskirjaa joltain asiakkaalta ja koska TM:hän ei ole niitä innokkaimpia värittäjiä, päätyivät kirjat meikäläiselle. Pitkään ovat sormet syyhynneet päästä niitä värjäilemään, mutta nyt se vasta onnistui.
Tympeä antikliimaksi. Ei ollutkaan niin kivaa kuin olin kuvitellut. Eli ei ollutkaan meikäläisen juttu. En sano 'ollenkaan', koska ei se nyt typitylsääkään ollut, mutta aika neutraaliksi jäin sen puuhastelun suhteen.
Mieluummin siis edelleenkin näpertelen kortteja ja teen ristipistokuvia.
JälkiMärinät:
Isompi: "Mitä siellä Turussa oikein syödään ?" (Viittasi siis siihen, että Tampereella syödään [vain] mustaamakkaraa.)
mä: "Helsinkiläisiä."
Ja olimmepas jälleen kerran niin äärettömän hauskoja.
keskiviikko 6. heinäkuuta 2016
kirjoja ja kulttuuria (vaihteeksi)
Roope Lipasti Halkaisukirvesmies - elämä ja vähäisemmät teot.
Kerroin nauraneeni paljon lukiessani Lipastin kirjaa Rajanaapuri. Tämä toinen lukemani kirja koostuu tarinoista kirjailijan omasta elävästä elämästä ja nauroin - jos mahdollista - vieläkin enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Ja koska luin kirjaa kotona, töissä, bussissa ja mökillä, nauroin ääneen myös näissä paikoissa sillä seurauksella, että kanssakulkijatkin alkoivat nauraa. Siis jos eivät katsoneet pahasti. Täytyy vissiin lopettaa Lipastin lukeminen julkisilla paikoilla. Muuten en kyllä lopeta.
Heli Laaksonen Lähtisiks föli?
Ihana elämänmakuinen pohdiskelu- ja tarinakirja, jota piti lukea hitaasti, jotta kuulisi murteen kaikki herkulliset vivahteet. Suosittelen ja kannatan lämpimästi Helin mielipidettä samanparisista sukista: sulaa hullutusta. Eläköön eriparisukat! (Joita minäkin olen käyttänyt jo vuosia, kun aina vain ei paria löydy ja sukat - ne yksinäiset - ovat kuitenkin vielä täysin kurantteja.) Kirjan ehkä hauskin luku oli Mitä mää tiärän Enontekiöst? Nauroin sitä toisenkin kerran putkeen.
Heli Laaksonen Sekaherelmäpuu - kolumnei.
Jos tykkää ensimmäisestä itselle tuntemattoman kirjailijan kirjasta, pitää lukea toinen varmistaakseen, ettei kyseessä ollut vain onnenkantamoinen kirjailijan - ja lukijan - osalta. Eli. No, ei ollut. Helin kolumnit olivat hauskoja, oivaltavia ja monella tavalla ajatuksia antavia. Luin kirjan päivässä.
Heli Laaksonen Pursu - tarina- ja marinakirja.
Eikä kahta ilman kolmatta. Kirja koostuu tarinoista, joiden välissä on runoja. Ihanaa ja rauhoittavaa luettavaa tämäkin. Hassua on, että murre alkaa tarttua omaankin puheeseen.
Nyt on menossa aina niin hykerryttävää P. G. Wodehousea: Hiiop, Jeeves, jossa on kolme erillistä tarinaa Bertie Woosterin vauhdikkaasta elämästä. Kaisa Sivenius on onnistunut suomennoksessaan varsin mainiosti, joka asia lisää lukunautintoa entisestään.
***
MET Ooppera ei ole unohtanut meitä innokkaita kesäaikanakaan. Finnkino näyttää aikaisemmilta kausilta esitettyjä kipaleita uusintoina.
Kävin nauttimassa Giacomo Puccinin Toscan. Tällä kertaa lähdin vähän kauemmas ja menin Sellon teatteriin (koska Kinopalatsi Hgissä oli lähes loppuunmyyty, kuten aina).
Tosca on Oopperaa isolla kirjaimella. Rakkautta, vihaa, mustasukkaisuutta ja lopussa kaikki kuolevat. Kovaa tavaraa. Ja sitä se on myös laulajille. Sopraano ja tenori joutuvat pistelemään ihan tosissaan läpi kipaleen eikä baritonikaan pääse helpolla. Nimiroolissa oli Patricia Pacette, joka suoriutui vaativasta osasta hienosti. Samoin Cavaradossin roolissa ollut Roberto Alagna. Scarpian roolissa ollut George Gagnidze oli pahuudessaan suorastaan pelottava, siis loistava. Kannatti ehdottomasti 'tuhlata' lämmin kesäilta elokuvateatterissa istumiseen.
Kävin katsomassa myös kappaleen Lemmenjuomaa. Sen olin nähnyt jos silloin, kun MET Ooppera esitti sen ensimmäistä kertaa, mutta koska siinä nyt vaan ovat kaikki meikäläisen suosikkilaulajat (Anna Netrebko, Matthew Polenzani, Mariusz Kwiecien ja Ambrogio Maestri) mukana, niin pakkohan se oli käydä katsomassa uusintana. Yhtä ihana oli kuin edelliselläkin kerralla. Ihan mun suosikkioopperoita ehdottomasti. Oopperassa on se hyvä puoli, että saman kipaleen voi käydä kuuntelemassa vaikka kuinka monta kertaa ja aina siitä saa irti jotain uutta. Juoni kun ei ole se pääjuttu oopperassa.
Valitettavasti, kun näitä MET Oopperan esityksiä esitetään elokuvateatterien saleissa, sinne onnistuu livahtamaan mukaan kaikenlaista ääliöpohjasakkaa, joka ei oopperataiteesta ymmärrä hevonhelvettiä eikä myöskään osaa käyttäytyä ko. tilaisuudessa sen vaatimalla tavalla.
Nytkin meikäläisen takana istui kaksi jotain töllinmuijaa, jotka a) rapistelivat karkkipussejaan ja 2) väliajan jälkeen, kun siis musiikki oli jo alkanut KÄLÄTTIVÄT omia typeriä asioitaan !!
Vittu, mä sanon nyt, että meinasi perna revetä! Ensin täräytin voimallisen "HYSS" -sihahduksen, mutta koska siitä ei ollut paskankaan apua, karjaisin "HILJAA" ja johan tokenivat. Siihen taisi loppua muukin ylimääräinen kihistely ja kahistelu salissa kuin seinään. Ja hyvä - perkele - niin ! Oopperassa on meinaan sillä kuulemisella ja kuuntelemisella erittäin keskeinen osa, joten siellä on syytä pitää mölyt mahassaan. Harmitti vaan, kun livahtivat jo ennen kuin valot olivat ehtineet kunnolla syttyä pois. Taisivat sentään osata hävetä. Olisin vaan niin mielelläni vielä vähän mulkoillut ja ehkä jotain käytöksestään maininnutkin. Nyt joudun tyytymään siihen, että kiehun täällä blogissa.
JälkiMärinät:
Vielä olisi pari oopperaa tiedossa kesälle. Toivottavasti pääsen niitäkin kuuntelemaan. Onneksi on kuitenkin muutakin kulttuuririentoa jo varattuna, jos nuo jäisivätkin tällä kertaa väliin.
Kerroin nauraneeni paljon lukiessani Lipastin kirjaa Rajanaapuri. Tämä toinen lukemani kirja koostuu tarinoista kirjailijan omasta elävästä elämästä ja nauroin - jos mahdollista - vieläkin enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Ja koska luin kirjaa kotona, töissä, bussissa ja mökillä, nauroin ääneen myös näissä paikoissa sillä seurauksella, että kanssakulkijatkin alkoivat nauraa. Siis jos eivät katsoneet pahasti. Täytyy vissiin lopettaa Lipastin lukeminen julkisilla paikoilla. Muuten en kyllä lopeta.
Heli Laaksonen Lähtisiks föli?
Ihana elämänmakuinen pohdiskelu- ja tarinakirja, jota piti lukea hitaasti, jotta kuulisi murteen kaikki herkulliset vivahteet. Suosittelen ja kannatan lämpimästi Helin mielipidettä samanparisista sukista: sulaa hullutusta. Eläköön eriparisukat! (Joita minäkin olen käyttänyt jo vuosia, kun aina vain ei paria löydy ja sukat - ne yksinäiset - ovat kuitenkin vielä täysin kurantteja.) Kirjan ehkä hauskin luku oli Mitä mää tiärän Enontekiöst? Nauroin sitä toisenkin kerran putkeen.
Heli Laaksonen Sekaherelmäpuu - kolumnei.
Jos tykkää ensimmäisestä itselle tuntemattoman kirjailijan kirjasta, pitää lukea toinen varmistaakseen, ettei kyseessä ollut vain onnenkantamoinen kirjailijan - ja lukijan - osalta. Eli. No, ei ollut. Helin kolumnit olivat hauskoja, oivaltavia ja monella tavalla ajatuksia antavia. Luin kirjan päivässä.
Heli Laaksonen Pursu - tarina- ja marinakirja.
Eikä kahta ilman kolmatta. Kirja koostuu tarinoista, joiden välissä on runoja. Ihanaa ja rauhoittavaa luettavaa tämäkin. Hassua on, että murre alkaa tarttua omaankin puheeseen.
Nyt on menossa aina niin hykerryttävää P. G. Wodehousea: Hiiop, Jeeves, jossa on kolme erillistä tarinaa Bertie Woosterin vauhdikkaasta elämästä. Kaisa Sivenius on onnistunut suomennoksessaan varsin mainiosti, joka asia lisää lukunautintoa entisestään.
***
MET Ooppera ei ole unohtanut meitä innokkaita kesäaikanakaan. Finnkino näyttää aikaisemmilta kausilta esitettyjä kipaleita uusintoina.
Kävin nauttimassa Giacomo Puccinin Toscan. Tällä kertaa lähdin vähän kauemmas ja menin Sellon teatteriin (koska Kinopalatsi Hgissä oli lähes loppuunmyyty, kuten aina).
Tosca on Oopperaa isolla kirjaimella. Rakkautta, vihaa, mustasukkaisuutta ja lopussa kaikki kuolevat. Kovaa tavaraa. Ja sitä se on myös laulajille. Sopraano ja tenori joutuvat pistelemään ihan tosissaan läpi kipaleen eikä baritonikaan pääse helpolla. Nimiroolissa oli Patricia Pacette, joka suoriutui vaativasta osasta hienosti. Samoin Cavaradossin roolissa ollut Roberto Alagna. Scarpian roolissa ollut George Gagnidze oli pahuudessaan suorastaan pelottava, siis loistava. Kannatti ehdottomasti 'tuhlata' lämmin kesäilta elokuvateatterissa istumiseen.
Kävin katsomassa myös kappaleen Lemmenjuomaa. Sen olin nähnyt jos silloin, kun MET Ooppera esitti sen ensimmäistä kertaa, mutta koska siinä nyt vaan ovat kaikki meikäläisen suosikkilaulajat (Anna Netrebko, Matthew Polenzani, Mariusz Kwiecien ja Ambrogio Maestri) mukana, niin pakkohan se oli käydä katsomassa uusintana. Yhtä ihana oli kuin edelliselläkin kerralla. Ihan mun suosikkioopperoita ehdottomasti. Oopperassa on se hyvä puoli, että saman kipaleen voi käydä kuuntelemassa vaikka kuinka monta kertaa ja aina siitä saa irti jotain uutta. Juoni kun ei ole se pääjuttu oopperassa.
Valitettavasti, kun näitä MET Oopperan esityksiä esitetään elokuvateatterien saleissa, sinne onnistuu livahtamaan mukaan kaikenlaista ääliöpohjasakkaa, joka ei oopperataiteesta ymmärrä hevonhelvettiä eikä myöskään osaa käyttäytyä ko. tilaisuudessa sen vaatimalla tavalla.
Nytkin meikäläisen takana istui kaksi jotain töllinmuijaa, jotka a) rapistelivat karkkipussejaan ja 2) väliajan jälkeen, kun siis musiikki oli jo alkanut KÄLÄTTIVÄT omia typeriä asioitaan !!
Vittu, mä sanon nyt, että meinasi perna revetä! Ensin täräytin voimallisen "HYSS" -sihahduksen, mutta koska siitä ei ollut paskankaan apua, karjaisin "HILJAA" ja johan tokenivat. Siihen taisi loppua muukin ylimääräinen kihistely ja kahistelu salissa kuin seinään. Ja hyvä - perkele - niin ! Oopperassa on meinaan sillä kuulemisella ja kuuntelemisella erittäin keskeinen osa, joten siellä on syytä pitää mölyt mahassaan. Harmitti vaan, kun livahtivat jo ennen kuin valot olivat ehtineet kunnolla syttyä pois. Taisivat sentään osata hävetä. Olisin vaan niin mielelläni vielä vähän mulkoillut ja ehkä jotain käytöksestään maininnutkin. Nyt joudun tyytymään siihen, että kiehun täällä blogissa.
JälkiMärinät:
Vielä olisi pari oopperaa tiedossa kesälle. Toivottavasti pääsen niitäkin kuuntelemaan. Onneksi on kuitenkin muutakin kulttuuririentoa jo varattuna, jos nuo jäisivätkin tällä kertaa väliin.
tiistai 5. heinäkuuta 2016
Haloo Turku!
Olen ajautumassa (itse tarjouduit, epatto!) kuskiksi Turun Ruisrock -tapahtumaan sunnuntaina.
Ei sillä, mikäs on ajellessa Suomen suvessa (ja suviyössä), mutta mitä mä siellä Turkkusessa sitten teen sen koko päivän ?! Juu, Ruisrock ei ole oikea vastaus. Ensinnäkään kuskattavat ei mua sinne halua. Pelkäävät, että niitä vakoilisin siellä, poloiset pökiöt. Ja toiseksikaan siellä ei ehkä J.Karjalaisen lisäksi ole ketään muuta, josta edes etäisesti voisin innostua.
Katsoin, että Turun linna on auki klo 18 saakka. Saisin kulkea sen rauhassa läpi, kun viimeksi mentiin juoksukäppää, kun penikat ja TM meinasivat kuolla nälkään. Mutta mitä sen jälkeen ? Jossain pitäisi syömässäkin tietty käydä. Ja saada Masa siksi aikaa turvallisesti parkkiin.
Auttakaa ankka!
Ei sillä, mikäs on ajellessa Suomen suvessa (ja suviyössä), mutta mitä mä siellä Turkkusessa sitten teen sen koko päivän ?! Juu, Ruisrock ei ole oikea vastaus. Ensinnäkään kuskattavat ei mua sinne halua. Pelkäävät, että niitä vakoilisin siellä, poloiset pökiöt. Ja toiseksikaan siellä ei ehkä J.Karjalaisen lisäksi ole ketään muuta, josta edes etäisesti voisin innostua.
Katsoin, että Turun linna on auki klo 18 saakka. Saisin kulkea sen rauhassa läpi, kun viimeksi mentiin juoksukäppää, kun penikat ja TM meinasivat kuolla nälkään. Mutta mitä sen jälkeen ? Jossain pitäisi syömässäkin tietty käydä. Ja saada Masa siksi aikaa turvallisesti parkkiin.
Auttakaa ankka!
maanantai 4. heinäkuuta 2016
1. kesälomaviikko
Maanantai:
- kotiuduttiin Möksältä
- pesin pyykkiä raivokkaasti rauhassa
- nuuhkin pioneja
- kävin uimassa ja vesijuoksemassa
Tiistai:
- järjestelin paikkoja Talossa, koska sain tehdä sen yksin (TM lähti Kesäpaikalle)
- pesin pyykkiä, lajittelin kuivia vaatteita
- istutin kurkuntaimet (yksi taisi kuolla...) multasäkkiin
- söin Pihalla, luin, otin aurinkoa
- nuuhkin pioneja
- illalla MET Oopperassa (omassahyvässä parhaimmassa seurassa)
Keskiviikko:
- meinasi livahtaa nukkumisen puolelle: luin hetken n. klo 8, nukahdin uudestaan ja heräsin klo 11
- käytiin Isomman kanssa kaupassa, polkupyörillä
- tein jättikattilan keittoa, ei kesä-
- söin Pihalla, luin, otin aurinkoa
- nuuhkin pioneja
- leikkasin nurmikon (sain siis koneen käyntiin IHAN ITSE!) (naapuritkin inspireerautuivat samaan hommaan, mikä oli hyvä, koska kun päristään samaan aikaan, ei häiritämeitä muita jatkuvalla syötöllä)
- kutsuin Työystävän käymään, tuli, juotiin iltateet, viihdyttiin
Torstai:
- luin, luin, luin
- pyöräilin kirjastoon (lisää kirjoja)
- nuuhkin sadekostean kesäasfaltin tuoksua lämpimässä kesätihkussa
- join iltapäivägaffen (pullan kera) terassilla ja luin rästiin jääneet hesarit
- sain kohtauksen ja päätin kastella karviaispensaat
- päätin myös kitkeä ne (parempi myöhään...) (valitettavasti äly eiaina juur koskaan kulje teon edellä, koska tietysti homma olisi pitänyt tehdä toisinpäin, mutta onneksi kesä kuivaa sen minkä (itsensä) meikäläinen kastelee)
- asensin suojaverkon y.m. karviaisille (ja tällä uroteollani todennäköisesti aiheutan TM:lle sydärin (= järkyttyy oma-aloitteisuudestani)) räksien nauraessa vattansa tärviölle vieressä (jään mielenkiinnolla odottamaan saalista)
- katsoin futista (perkeleen portugeesit)
Perjantai:
- laitoin eväät Työn Raskaan Raatajalle (Isompi)
- join aamuteen terassilla, luin
- nuuhkin pioneja
- avasin työsähköpostin (HYIHYIHYI!!!) (oli hyvä, henkilökohtainen syy)
- otin aurinkoa, kuuntelin radiota, luin
- kävin uimassa ja vesijuoksemassa
- luin
- torkuin futista (TM katsoi ottelua muutaman metrin päässä ja kuulin maalit ja lopputuloksen, vaikka olin jo ihan 3/4 -unessa)
Lauantai:
- poimin mansioikoita melkein kolme tuntia (jos sillä työllä pitäisi elää, ei olisi liikaa syötävää jääkaapissa, hirveää hommaa!)
- kannoin reilut 150 litraa vettä TM:n siirtoistuttamille jättililjoille (seutukunnan suurimmat, valehtelematta)
- pakastin poimimani mansioikoit
- luin, kirjoitin
- katsoin futista (hyvä Saksa!)
Sunnuntai:
- kuuntelin kärpästä
- kävin Pienimmän kanssa hakemassa nimipäivälahjakirjan
- kävin lunastamassa lipun tulevaan kulttuuritapahtumaan
- luin (hesari, kirja)
- söin jälkiruuaksi mansioikoita suklaa- ja vaniljakastikkeella
- kuuntelin formulaa nuokkuen kirjan takana
- suunnittelin joulukortteja, tein naapureiden joulutervehdyksiä, tein synttärikortin
- kotiuduttiin Möksältä
- pesin pyykkiä raivokkaasti rauhassa
- nuuhkin pioneja
- kävin uimassa ja vesijuoksemassa
Tiistai:
- järjestelin paikkoja Talossa, koska sain tehdä sen yksin (TM lähti Kesäpaikalle)
- pesin pyykkiä, lajittelin kuivia vaatteita
- istutin kurkuntaimet (yksi taisi kuolla...) multasäkkiin
- söin Pihalla, luin, otin aurinkoa
- nuuhkin pioneja
- illalla MET Oopperassa (omassa
Keskiviikko:
- meinasi livahtaa nukkumisen puolelle: luin hetken n. klo 8, nukahdin uudestaan ja heräsin klo 11
- käytiin Isomman kanssa kaupassa, polkupyörillä
- tein jättikattilan keittoa, ei kesä-
- söin Pihalla, luin, otin aurinkoa
- nuuhkin pioneja
- leikkasin nurmikon (sain siis koneen käyntiin IHAN ITSE!) (naapuritkin inspireerautuivat samaan hommaan, mikä oli hyvä, koska kun päristään samaan aikaan, ei häiritä
- kutsuin Työystävän käymään, tuli, juotiin iltateet, viihdyttiin
Torstai:
- luin, luin, luin
- pyöräilin kirjastoon (lisää kirjoja)
- nuuhkin sadekostean kesäasfaltin tuoksua lämpimässä kesätihkussa
- join iltapäivägaffen (pullan kera) terassilla ja luin rästiin jääneet hesarit
- sain kohtauksen ja päätin kastella karviaispensaat
- päätin myös kitkeä ne (parempi myöhään...) (valitettavasti äly ei
- asensin suojaverkon y.m. karviaisille (ja tällä uroteollani todennäköisesti aiheutan TM:lle sydärin (= järkyttyy oma-aloitteisuudestani)) räksien nauraessa vattansa tärviölle vieressä (jään mielenkiinnolla odottamaan saalista)
- katsoin futista (perkeleen portugeesit)
Perjantai:
- laitoin eväät Työn Raskaan Raatajalle (Isompi)
- join aamuteen terassilla, luin
- nuuhkin pioneja
- avasin työsähköpostin (HYIHYIHYI!!!) (oli hyvä, henkilökohtainen syy)
- otin aurinkoa, kuuntelin radiota, luin
- kävin uimassa ja vesijuoksemassa
- luin
- torkuin futista (TM katsoi ottelua muutaman metrin päässä ja kuulin maalit ja lopputuloksen, vaikka olin jo ihan 3/4 -unessa)
Lauantai:
- poimin mansioikoita melkein kolme tuntia (jos sillä työllä pitäisi elää, ei olisi liikaa syötävää jääkaapissa, hirveää hommaa!)
- kannoin reilut 150 litraa vettä TM:n siirtoistuttamille jättililjoille (seutukunnan suurimmat, valehtelematta)
- pakastin poimimani mansioikoit
- luin, kirjoitin
- katsoin futista (hyvä Saksa!)
Sunnuntai:
- kuuntelin kärpästä
- kävin Pienimmän kanssa hakemassa nimipäivälahjakirjan
- kävin lunastamassa lipun tulevaan kulttuuritapahtumaan
- luin (hesari, kirja)
- söin jälkiruuaksi mansioikoita suklaa- ja vaniljakastikkeella
- kuuntelin formulaa nuokkuen kirjan takana
- suunnittelin joulukortteja, tein naapureiden joulutervehdyksiä, tein synttärikortin
lauantai 2. heinäkuuta 2016
koskaan ei o hyvä
Kaikki, jotka ovat meikäläisen horinoita seuranneet sen seitsemän vuotta tietävät, että meikäläinen on aina kärsinyt kylmistä taka- ja etutassuista. Tuplavillasukat ovat jalassa öisin vuodet läpeensä, ei eroa suvella ja talvella. Paitsi nyt.
Nyt on takakäpälillä öisin niin kuuma, ettei meinaa saada nukutuksi. Ihan käsittämätön ilmiö! Pakko on potkia villasukat (ne yhdetkin) pois jaloista jo nukkumaan mennessä ja siltikin tuntuu tukalalta jalkaterissä. Kyllä on maailmankirjat sekaisin, ei voi muuta sanoa.
Eikä ole siis hyvä tämäkään tila, jos ei ole jääkalikkakäpälätkään. Ero on vaan siinä, että kylmät saa lämpimiksi ja sitten on hyvä, kun kuumia käpäliä ei saa kylmiksi millään. Tarttee varmaan ruveta nukkumaan keittovihannespussit (jäiset) sukissa.
JälkiMärinät:
Kesä on tehnyt sen, että Talossa on joltisenkin rauhallista. Teinejä ei Talossa paljoa näy, ei ainakaan hereillä, Pienintä tuskin edes nukkumassa, on ollut meinaan useamman yön tälla viikolla kaverillaan kuin kotona (pitää vissiin maksaa päivähoitomaksuja kaverin äidille).
Päivisin sitten luuhaavat ties missä. Isompi koulukavereineen on löytänyt kaupungin hiekkarannat ja he viettävätkin kylpyläelämää täysin rinnoin (palautuu oma teini-ikä tuoreena mieleen...) vapaapäivinään. Pienin on puolestaan kaverinsa kanssa kolunnut erilaisia vesi- ym. liikuntakeskuksia ja nyt ovat - kuulemma - osallistumassa Helsinki Pride -tapahtumaan kaupungilla.
Tämä aika tuli nopeammin kuin olin kuvitellutkaan. Hämmentävää. Parasta näissä meidän pilteissä on kuitenkin se, että heidät saa halutessaan aina kiinni puhelimella. Isompi muistaa jopa ilmoittaa, jos kännykän akku on loppumassa ja kenen kaverin puhelimesta saan hänet kiinni.
Tästä kiitollisena yritän hillitä itseni ja antaa heille myös vapautensa ja tilaisuuden harjoitella itsenäisyyttä. Soitan tai laitan tekstiviestin vasta kun olen itseni kanssa jo jonkin aikaa taistellut enkä enää millään kestä.
Nyt on takakäpälillä öisin niin kuuma, ettei meinaa saada nukutuksi. Ihan käsittämätön ilmiö! Pakko on potkia villasukat (ne yhdetkin) pois jaloista jo nukkumaan mennessä ja siltikin tuntuu tukalalta jalkaterissä. Kyllä on maailmankirjat sekaisin, ei voi muuta sanoa.
Eikä ole siis hyvä tämäkään tila, jos ei ole jääkalikkakäpälätkään. Ero on vaan siinä, että kylmät saa lämpimiksi ja sitten on hyvä, kun kuumia käpäliä ei saa kylmiksi millään. Tarttee varmaan ruveta nukkumaan keittovihannespussit (jäiset) sukissa.
JälkiMärinät:
Kesä on tehnyt sen, että Talossa on joltisenkin rauhallista. Teinejä ei Talossa paljoa näy, ei ainakaan hereillä, Pienintä tuskin edes nukkumassa, on ollut meinaan useamman yön tälla viikolla kaverillaan kuin kotona (pitää vissiin maksaa päivähoitomaksuja kaverin äidille).
Päivisin sitten luuhaavat ties missä. Isompi koulukavereineen on löytänyt kaupungin hiekkarannat ja he viettävätkin kylpyläelämää täysin rinnoin (palautuu oma teini-ikä tuoreena mieleen...) vapaapäivinään. Pienin on puolestaan kaverinsa kanssa kolunnut erilaisia vesi- ym. liikuntakeskuksia ja nyt ovat - kuulemma - osallistumassa Helsinki Pride -tapahtumaan kaupungilla.
Tämä aika tuli nopeammin kuin olin kuvitellutkaan. Hämmentävää. Parasta näissä meidän pilteissä on kuitenkin se, että heidät saa halutessaan aina kiinni puhelimella. Isompi muistaa jopa ilmoittaa, jos kännykän akku on loppumassa ja kenen kaverin puhelimesta saan hänet kiinni.
Tästä kiitollisena yritän hillitä itseni ja antaa heille myös vapautensa ja tilaisuuden harjoitella itsenäisyyttä. Soitan tai laitan tekstiviestin vasta kun olen itseni kanssa jo jonkin aikaa taistellut enkä enää millään kestä.
perjantai 1. heinäkuuta 2016
1. tööpäev
Isompi tuli kotiin töistä *hih* sellainen naurunvirne naamallaan, että arvasin työpäivän olleen... No, jollain tavoin ainakin pääosin positiivisen. Pyysin referoimaan. Kysyin, oliko niitä mummoja ja pappoja päivän päätyttyä yhtä paljon kuin mitä oli aamulla.
Isompi: "No, päivä kyl alko silleen, että kun mä tulin aamulla siihen pihaan, niin ruumisauto tuli vastaan."
Just!
Isompi: "Mut muuten meni päivä ihan ok, paitsi että siellä oli yks ukko, josta ne tyypit (= hoitajat) sanoivat heti kärkeen, että sen kanssa pitää olla tarkkana, ettei se karkaa. Se oli meinaan edellisenä päivänä rikkonu aidan potkimalla yrittäessään häipyä sieltä.
Ja karkasihan se just silloin, kun ne muut (= hoitajat) piti jotain palaveria ja mä olin lähdössä kotiin. Se oli menossa jo sen aidan yli, kun mä pääsin sen luo. Mä rupesin suostuttelemaan sitä alas sieltä ja se vaan kiroili mulle ja huus "paskan marjat!"
Tuli se sit onneksi alas, mutta sen talon alla on sellainen tyhjä tila, jonne se ukko meni eikä suostunu tulemaan pois. Sillon mä ajattelin, että pakko on hakee apujoukkoja. Pari tyyppiä (= hoitajaa) meni hakemaan sitä sieltä talon alta, mutta se rupes heittelemään niitä kivillä eikä siitä tullu mitään. Sit tuli sellanen isompi äijä (= hoitaja), joka haki sen ukon sieltä talon alta ja sit sitä vietiin häpeesaatossa omaan huoneeseen ja lukittiin sinne.
Että sellanen eka työpäivä."
Normipäivä, arvaan ma. :D
JälkiMärinät:
Mä niin näen sieluni silmillä Isomman suostuttelemassa sitä ukkoa sieltä aidalta alas ja se vaan kiroilee. Onneksi tolla pojalla on kyky nähdä komiikkaa lähes kaikissa tilanteissa. Tossa ihan erityisesti.
Isompi: "No, päivä kyl alko silleen, että kun mä tulin aamulla siihen pihaan, niin ruumisauto tuli vastaan."
Just!
Isompi: "Mut muuten meni päivä ihan ok, paitsi että siellä oli yks ukko, josta ne tyypit (= hoitajat) sanoivat heti kärkeen, että sen kanssa pitää olla tarkkana, ettei se karkaa. Se oli meinaan edellisenä päivänä rikkonu aidan potkimalla yrittäessään häipyä sieltä.
Ja karkasihan se just silloin, kun ne muut (= hoitajat) piti jotain palaveria ja mä olin lähdössä kotiin. Se oli menossa jo sen aidan yli, kun mä pääsin sen luo. Mä rupesin suostuttelemaan sitä alas sieltä ja se vaan kiroili mulle ja huus "paskan marjat!"
Tuli se sit onneksi alas, mutta sen talon alla on sellainen tyhjä tila, jonne se ukko meni eikä suostunu tulemaan pois. Sillon mä ajattelin, että pakko on hakee apujoukkoja. Pari tyyppiä (= hoitajaa) meni hakemaan sitä sieltä talon alta, mutta se rupes heittelemään niitä kivillä eikä siitä tullu mitään. Sit tuli sellanen isompi äijä (= hoitaja), joka haki sen ukon sieltä talon alta ja sit sitä vietiin häpeesaatossa omaan huoneeseen ja lukittiin sinne.
Että sellanen eka työpäivä."
Normipäivä, arvaan ma. :D
JälkiMärinät:
Mä niin näen sieluni silmillä Isomman suostuttelemassa sitä ukkoa sieltä aidalta alas ja se vaan kiroilee. Onneksi tolla pojalla on kyky nähdä komiikkaa lähes kaikissa tilanteissa. Tossa ihan erityisesti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)