maanantai 15. elokuuta 2016

avautumista

Avauduin viikonloppuna henkilökohtaisista asioistani.. hmm.. tutulle ihmiselle. En ollut tehnyt sitä aiheesta aikaisemmin, koska se olisi ollut jotenkin omien huolien tunkemista toisen niskoille. Nyt kuitenkin sain sellaisen avauksen, jonka mielessäni tulkitsin luvaksi kertoa myös omista jutuistani.

VäliHuomautus:
Miksi aina ajattelen, että toiset harmistuvat tms., jos kerron omista huolistani heille? Enhän minäkään koskaan harmistu tai ole pahoillani, jos muut kertovat huoliaan minulle. Päinvastoin olen iloinen ja otettu, että olen sen arvoinen, että minulle voi mieltään purkaa. Vinksahtanut ajattelutapa vinksahtaneessa mielessä.

Mutta niin. Se on jännä juttu, miten lähellä olevat asiat tuntuvat suuremmilta kuin mitä ovatkaan. Tai oikeastaan kai ihan luonnollista. Onhan puukin isompi katsottuna vierestä kuin pellon takaa.

Joka tapauksessa avautuminen helpotti. Aina se helpottaa. Samoin lukeminen ja kuunteleminen. Kun tajuaa sekä järjellä että tunteella, että asiat voisivat olla paljon huonomminkin. Siksi olen onnellinen ja kiitollinen kaikesta siitä hyvästä, mitä minulla on joka päivä ympärilläni. Uskon ja luotan siihen, että apua tulee tarvitsevalle ja kaikki järjestyy.

JälkiMärinät:
Tänä iltana otan tupla-ajan - vähintään - iltarukoukselleni. En itseäni, vaan muita ajatellen.

8 kommenttia:

  1. Minusta tuo miettiminen notta avautumisen kohde kuormittuu tai harmistuu on merkki(?) siitä, että ei pidä itseään maailman napana, jonka edesottamukset olisivat maailman tärkeimpiä. Siis...mikäli puhuu vaik jatkuvasti omista asioistaan minäminäminäääää-mentaliteetilla tarkoittaa sitä ettei ole kuin itsekäs, jolle toiset ihmiset ovat pelkästään heitä varten. Luulen ma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Hyvä pappi itsestään saarnaa", vaikka onhan se rasittavaa pidemmän päälle. :)

      Kertomisen ja kuuntelemisen kanssa tulisi päästä tasapainoon, niin silloin kommunikointi on hedelmällistä molemmille osapuolille. :)

      Poista
  2. On ihana, että joku joskus kuuntelee myös meidän huoliamme. Minä vain olen usein huomannut, että minä kuuntelen ja otan vastaan, mutta jos itse yritän avautua niin vastaanotto onkin vähän toisenlaista. Mistähän tuokin johtuu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osa ihmisistä ei kykene ottamaan vastaan muiden murheita. Osa ei halua. Surullista.

      Poista
  3. Mitä tiukempi paikka, sitä tiukemmin sulkeutuu suu. Vaikka toisin jos tekisi, oli helpottuisi, uskon.

    Itsekseen pärjäämisen pakko, tai joku muu sielun lukko. Ei halua muita kuormittaa. Outoa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Prikulleen noin se on! Juu, outoa.

      Aloitin työt klo 6.30, jotta peukku on vapaana klo 10. <3

      Poista
    2. Aivan huippua, että kaikki meni hienosti !! :))

      Poista