Sain kuin sainkin heti aamusta aloitettua homman, jonka määräaika lähestyy kovaa vauhtia, joka oli stressannut takaraivossa ja jota olin vain pikkaisen pinnasta raapaissut. Helpotti. Pitäisiköhän vaihtaa motto "älä tee sitä tänään, minkä voit jättää huomiseen" johonkin, jolla asiat joskus valmistuisivat himppa aikaisemmin kuin eräpäivän aattona..?
Lounaaksi sain hyvää ruokaa tasokkaassa ravintolassa: käytiin sukulaisporukalla syömässä Anopin synttäreiden kunniaksi paikassa, jossa oli kankaiset lautasliinat (en meinannut millään muistaa tätä sanaa!!) ja tarjoiltiin sialle. Kolmen ruokalajin lounas ja kahvit päälle tekivät tehtävänsä. Vatsa pinkeänä ja pää sumeana tultiin Muorin kautta kotiin.
Muori... Siinä on kyllä klassikkoainesta. Lasten kanssa meinattiin tikahtua nauruun sen jutuille eikä hää edes itse tajunnut, miten hulluja haastoi.
Muori: "Leivoin eilen pullaa, haluatteko mukaan ?"
mä: "Joo, mielellään !"
Muori: "Siitä tuli kyllä ihan pahaa, kun taikina oli niin kovaa."
mä: "No, en mä mitään pahaa pullaa halua." Lapset repesivät taustalla.
Muori: "Kyllä sitä voi syödä, kun nälkä tulee." Tässä kohtaa mäkin repesin, lapset jo ulvoivat naurusta.
TM:n kanssa jutteli ja me nauroimme toisessa huoneessa: "Osaatko sie käyttää sellasta sähköllä toimivaa pensasleikkuria ? Ai osaat ? No, kyllä mie itsekin voin sellaisilla käsikäyttösillä pensassaksilla leikata... Ei sun sitä tartte tehdä...."
Ai, miten niin syyllistämistä ? Ja TM tietysti leikkaa Muorin nurmikon JA pensaat pyhäpäivän ratoksi.
JälkiMärinät:
Kotona ähky pakotti ulos haravoimaan. Olikin oikein oiva haravoimisilma. Hyvin laskeutui ruoka siinä huhkiessa. Ei kyllä tarvitse enää tänä iltana syödä yhtään mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti