sunnuntai 2. lokakuuta 2016

valaistuminen

Luulen, että nyt mulla on pieni käsitys siitä, mitä ihmiset kokevat, kun he tulevat uskoon. (En ole mennyt uskoon, kun olen siellä jo, kyse on muusta.)

Homman nimi on meinaan se, että sitä on niin ällistynyt ja iloinen ja onnellinen siitä valaistumisesta, että sitä ilosanomaa tekee mieli jakaa jokaiselle ja kaikkialla. Haluaa, että muutkin tajuaisivat, mistä huikeasta jutusta on kyse.

Mutta eihän se onnistu. Jokaisen pitää löytää se oma aarre sateenkaaren päästä, kukaan toinen ei voi tietä sinne neuvoa. Tai voi toki yrittää, mutta se on sama juttu kuin käskisi kukkoa laulamaan. Valitettavasti.

Vain toinen saman oivaltanut tietää, mistä on kyse.

JälkiMärinät:
On ihanaa lukea onnellisista ihmisistä. Se tekee itsellekin iloisen ja hyvän mielen. Onni ikäänkuin valuu muidenkin päälle, kun sitä on paljon. 

1 kommentti:

  1. no joo, kyllähän se suuri ikuisuuskokemus nuoruudessani antoi suunnan loppuelämälle, totta - vaan enpä tuosta ole juuri hiiskunut ikänäni. Yksi ongelma on tuo termi, jolla kuka tahansa voi tarkoittaa melkein mitä tahansa. Siksi en sitä termiä käytä, olen vastannut, jos tätä henkilökohtaista asiaa on minulta joskus kysytty.

    VastaaPoista