Taas on se aika vuodesta, kun tuttavat alkavat kutsua kaiken maailman kissanristiäisiin (lue: yhdet bileet, ja nekin rauhalliset syömingit/juomingit).
TM omaan riehakkaaseen partyeläin-tyyliinsä luimisteli kutsun saatuamme ja meinasi jo vastata siihen kieltävästi. Minä kuitenkin toppuuttelin. Mitä se nyt on, jos kerran vuodessa joutuu (juu, TM:lle se on joutumista) olemaan hieman sosiaalinen isommassa ja täysin tutussa porukassa, ei mitään. Eli sanottiin, kiitos mielellämme (ja valkoinen valhe on tässä kohtaa täysin aiheellinen ja asiallinen) tulemme.
Sitten alettiin pohtia, notta millä porukalla sinne mennään. TM ja minä tietysti, mutta entäs epatot.
Pienin kieltäytyi heti suorilta käsin, Isompi oli periaattessa myöntyväinen ajatukselle höyryävistä lihapadoista. Tänään kuitenkin alkoi miettiä asiaa uudestaan, jolloin vaihdettiin seuraavat sanat:
Isompi minulta: "Onks mulla optio olla tulematta, jos mä en halua ?"
TM (huusi takkahuoneen sohvalta): "Totta helvetissä !!"
Revettiin Isomman kanssa molemmat. TM nähtävästi itsekin vielä peruisi, jos kehtaisi.
Ollaan kyllä tosi tahmeaa porukkaa, kun koti kutsuu enemmän lauantai-iltana kuin ilmaiset - ja erittäin hyvät - pöperöt.
JälkiMärinät:
Koko päivän on ollut kuumeinen olo. Nokka alkoi vuotaa jo eilen illalla ja yöllä kurkku oli kuin Eesaun jalat. Plunssa on selkeästi iskemässä. No, parempi nyt kuin kolme viikkoa sitten.
TM:llä on siis vielä hitunen toivoa bileiden suhteen. Koska yksinhän ei sinne mene, se on vissi.
No höh, nyt kaikki vitamiinit ja noitarohdot kehiin. Sama tauti meillä ja kotona lusitaan.
VastaaPoista<3
Inkivääriä, valkosipulia ja sinkkiä olen napsinut. Ehkä se pelästyy. Dedä od kyllä tukodda.
PoistaJos joku näkee vaivaa järjestääkseen juhlat ja kutsuu vieraaksi, on mielestä sikamaista kieltäytyä, ellei nyt sitten ole oikeasti hyvä syy olla menemättä - kuten vaikkapa sairastelu tms force majeure. Ei sillä, että tykkäisin yhtään itsekään vastaavista tilaisuuksista.
VastaaPoistaJuu, onhan se noin. Tosin näiden tyyppien bileissä on aina 30-40 tyyppiä, joten meidän poisjääminen ei siellä tunnu missään. Ja kai me nyt mennään. Aina on ollut ihan kivaa, vaikka tää lähteminen on niin tervanjuontia. :)
PoistaMikähän hitto siinä on, että se lähteminen näin iän karttuessa (niin, siis täytin keväällä 31 :D ) on aina vain vaikeampaa ja vaikeampaa, vaikka tietää, miten kivaa sitten loppujen lopuksi kuitenkin on. Mutta kun pitää laittautua sen sijaan, että voisi vetää villasukissa ja kotipökissä sohvalla lepiä, on vaan niin vastenmielinen ajatus... :)
VastaaPoistaSää voisit olla mun lapsi...(!) :)
PoistaÄlä nyt vielä muutu meikäläiseksi. Voi käydä niin, että nyt kun lepäilet, niin sitten tässä mun iässä heittäydyt bailueläimeksi ja se on kyllä menoa sitten. :D
Varmaan teoriassa joo voisinkin olla, mut hei, mun siskokin voisi olla teoriassa mun äiti, meillä kun on 16 vuotta ikäeroa :)
PoistaKyllä miä oon kerenny jo tähänkin ikään hipata ihan kiitettävästi, ja hei, kävin mä toissa viime kuussa baarissa, olin ainakin yhteen asti... :)
Yhteen asti on hienosti! Ja pikkujoulukausi edessä. :)
Poistatunnustus sinulle blogissani!
VastaaPoistaIhana on, kiitos!! <3
Poista