pitkäperjantai

Pitkäperjantain lisäksi viikkoon on kuulunut pitkämaanantai, pitkätiistai, pitkäkeskiviikko sekä suhtpitkätorstai. Ymmärtänette, mitä tarkoitan.

Mutta on siellä ollut kohokohtiakin aka valonpilkahduksia joukossa.

Töissä sain nuuhkia, pitää sylissä, antaa tuttipulloa sekä seurustella suht nuorten ihmisten kanssa. Jos se ei olisi silkkaa pähkähulluutta, voisin toivoa tulevani mummoksi per heti. Siksi toivonkin tulevani isotädiksi asap. Se on huomattavasti parempi ja kaikin puolin turvallisempi vaihtoehto.

'Simokin' tuli Taloon. Poiketen vuosikymmenien totutusta kaavasta, aloitin Käyttö- ja asennusohjeesta. (Mutta vain sen takia, ettei TM ollut konetta nostamassa paikoilleen, muuten olisin aloittanut perinteisesti Pääkytkimestä.) Kauniilta hän kyllä näyttää ja ohjeetkin on tehty kädetöntä pyykinpesijää ajatellen.

Ohjekirjasessa oli mm. ihan kuva siitä, että miesten housujen taskut tulee tyhjentää ennen pesua nenäliinoista, rahoista, avaimista, tupakansytyttimistä, tupakka-askeista ja oletettavasti nastoista. Kuva oli kovin pieni, joten tuosta viimeisestä artikkelista en ole ihan satavarma, mutta fiksuna naisena ymmärrän - kun kerran kuvakin sen kertoi -, että taskut on syytä kääntää ihan nurinniskoin, jotta varmasti tyhjenevät kaikesta Simoon kuulumattomasta. Paperiliittimet oli muuten mainittu ihan nimeltä. Hyvä niin.

Kuten kaikissa suhteissa, alkuihastuksen ja hämmenyksen jälkeen tulee niitä pomppuja. Niin meilläkin Simon kanssa. Tosin syy oli kolmannessa osapuolessa eli pesuaineessa, joka vaahtosi yli kaikkien odotusten, vaikka olin vähentänyt ohjeannostusta reilusti. Vaahtoa alkoi tursuta sille kuulumattomista paikoista, kun suoritin rummunpesuohjelmaa ennen käyttöönottoa. Tein paikon, pyöräytin huuhteluohjelman ja nyt olemme taas väleissä Simon kanssa. Hän on vaan niin hiljainen, että ihan vieressä pitää istua, jos haluaa seurata tekemisiään. No, ehkä siihenkin tottuu, ettei seinät tärise ja kristallikruunut kilise aina, kun pesukone alkaa lingota.

Mutta kaikenkaikkiaan luulen, että mä olen rakastunut.

Viikon ehdottomiin kohokohtiin kuului myös keskustelu erittäin mukavan ja charmantin - teeveestäkin tutun - herrasmiehen kanssa. En olisi minä, jos en olisi kokeillut, saanko häntä nauramaan. Sain. Jessss!

Samoin kohokohtia oli Musiikkitalon torstaisarjan konsertti - yllätys, yllätys - torstaina.

Minulla on ilo ja kunnia omistaa sisar, jonka kautta olen tutustunut hänen ystäväänsä, joka lahjoitti oman torstaisarjan lippunsa minulle, kun ei itse päässyt paikalle. Aikaisemminhan olen 'tuurannut' Siskoa mainitun ystävänsä seurassa. Tällaiset yllätykset lämmittävät sydäntäni kovasti. Ensinnäkin siksi, että saan täydellisen musiikkinautinnon ja toiseksi siksi, että joku on halunnut ilahduttaa nimenomaan juuri minua sillä musiikkielämyksellä.

Torstai-illan ohjelmaan kuului siis Aleksandr Borodinin Polovetsialaiset tanssit, Sergei Rahmaninovin Kevät sekä Pjotr Tšaikovskin Sarja orkesterille nro 3. Bolšoi-teatterin ylikapellimestari Tugan Sohijev - kerrassaan mainio tyyppi ! - johti RSO:a ja Musiikkitalon Kuoroa.

Joku voisi ajatella, että kammottavampaa kidutusta ei olisi olemassakaan kiirastorstain ratoksi, mutta meikäläinen liiteli taivaissa. Ja kun Garry Magee alkoi laulaa, niin... No, mä nyt olenkin tosi helppo nakki, mitä tulee ristiverisiin baritoneihin.

Pääsiäisloman kunniaksi Pienin lähti aamulla kaverinsa perheen kanssa kauas itäiseen Suomeen, n. 400 kilometrin päähän emostaan. Toivottavasti lomamatkansa on mukava, hän on sen ansainnut, kun reippaana suoriutui jalkaoperaatiostaan. Ja kun tikitkin sopivasti juuri eilen irtosivat, ei niitäkään tarvitse enää varoa. Jalkaa tosin vielä vähän, mutta tuskin nyt maratonille sentään siellä säntäävät.

TM taas lähti isänsä kanssa Kesäpaikalle, mutta vain yhdeksi yöksi. Isommalla on puolestaan tiedossa raivokasta siivoamista sekä Talossa että Anoppilassa. Vanhojenristeily on jo kolmen viikon päästä ja matkakassa kumisee tyhjyyttään, joten Anopin kevätsiivous hoituu nyt sitten Isomman toimesta kuntoon tässä pääsiäisen aikana.

Sunnuntaina sitten kokoontuu kynnelle kykenevä suku Siskon luo pääsiäisaterian viettoon. Kokoonpano on perinteinen muutamia puuttuvia poikkeuksia lukuunottamatta, mutta varmasti siltikin tarvitaan ruokapöytään jatkopalaa. Mukavaa yhdessäoloa on siis tiedossa silloin.

Meikäläinen tasoittelee hermojaan rankan ja hieman flunssaisen viikon jälkeen pesemällä pyykkiä sekä käymällä rauhoittumassa kirkonmäellä. Eiköhän se pääsiäinen niillä koordinaateilla saada tänäkin vuonna pulkkaan.

Oikein hyvää pääsiäistä kaikille lukijoilleni.

JälkiMärinät:
Viikolla tuli myös keskusteltua EY:n kanssa. Annoin toivottavasti hyviä, mutta aivan varmasti myös huonoja neuvoja. Onneksi hän on fiksu ja taatusti osaa erottaa jyvät akanoista. Rakas ystävä.