Kävin kirkonmäellä pitkäperjantain messussa.
Pitkäperjantain liturginen väri on musta, jolloin alttarikin on peitetty mustalla vaatteella. Ehtoollista ei vietetä eikä urkujakaan soiteta, vaikka muutama virsi lauletaankin. Messu on niukka ja antaa siten tilaa omille ajatuksille.
Pappi puhui armosta. Siitä minäkin olen tässä viikon aikana puhunut. Suu vaahdossa, näppis sauhuten.
Miksi on helpompi antaa anteeksi ja armoa toiselle kuin itselleen ? Ehkä se on ikäkysymys, koska meikäläinen on alkanut oppia sitä taitoa: itsensä armahtamista. Kai sitä on tullut jo niin vanhaksi, että tietää kokemuksesta, että kaikki tekevät virheitä eikä kukaan ole täydellinen. Ja koska elämää ei voi aloittaa alusta, kun on tullut 'stiplu', pitää oppia antamaan anteeksi itselleen. Muuten taakasta tulee liian raskas kantaa ja sen alle voi jopa musertua.
Virheistään olisi tietysti suotavaa oppia, muttei sekään aina ole itsestään selvää, että niin käy. Ihminen unohtaa. Tai sitten ei vain voi vastustaa kiusausta. Mutta se on juuri sitä: inhimillistä. Ja jos pyrkimys kuitenkin noin pääsääntöisesti on välttää pahoja tekoja, niin silloin on ansainnut armon ja anteeksiannon. Vaikka joskus hairahtuisikin kapealta tieltä.
Asiaan liittyen. Mun mielestä on jotenkin hassua, että Isä meidän -rukouksessa sanotaan Jumalalle, että "äläkä saata meitä kiusaukseen". Miksi Jumala sellaista haluaisi tehdä meille ? Eikö se olekaan sen kuuman paikan isäntä, joka niitä kiusauksia tiellemme heittää ? Vai koetteleeko Jumala meitä, heikkoja luotujaan ?
Onneksi Hän armahtaa, vaikka emme voisikaan kiusauksia vastustaa. Mikset siis sinäkin armahtaisi itsesi.
***
Kävelin kirkolta kotiin entisen kuorokaverini kanssa. Juteltiin mukavia ja tulimme siihen tulokseen, että taidamme molemmat olla enemmän pääsiäis- kuin jouluihmisiä. Joulussa on kaikkea liikaa. Pääsiäisessä sitä on sopivasti.
JälkiMärinät:
Mä voin sieluni silmin nähdä (ja salaa sitä itsekseni hihitellä), kuinka jotkut teistä lukijoista suorastaan kiemurtelevat vaivaantuneina, kun tällaisia kirjoittelen. Annan sellaisen kerettiläisyyden anteeksi, koska Armo.
Ma olen taalla oppinut sujuvasti kuuntelemaan, opiskelemaan ja lukemaan naita asioita ja huomannu kuinka paljon viisautta on raamatunkin sanoissa. Armosta, rakkaudesta, kaikesta. Samat asiat pyorii kaiken maailman aforismeissa, vain eri sanoin. EV lut kirkosta erosin jo 20v. sitten, mutta ei mua haittaa oppia lisaa kristinuskosta. Eika sen puoleen mistaan muustakaan uskonnosta tai elaman filosofiasta.
VastaaPoistaHassua, etta adoptioteinille just tanaan kauppareissulla selitin, et paasiainen tuntuu mukavammalta kuin joulu. Jotenkin kevyemmalta ja iloisemmalta. (Vaikka onkin karsimysta suurin osa, jos tarkkoja ollaan. :D) Hyvaa paasiaista sinnekin siis!
Se on juuri noin, kuten sanot. Lisäksi nykyään pappien saarnat ovat jotain ihan muuta kuin mitä tapalutkut, jotka käyvät ehkä kaksi kertaa elämässään kirkossa, luulevat. Ne ovat tätä päivää ja monella on sellaista sanottavaa, mitä tekisi hyvää monen tulla kuuntelemaan.
PoistaPääsiäinen on ilon ja toivon juhla noin loppupeleissä. Ja vähemmän maallisesti stessaavampi kuin joulu, josta syystä monen joulusta ähkyyntyneen kannattaisi jonain vuonna kokeilla pääsiästä. Tiedä, vaikka ihastuisi. :)
Hyvää pääsiäistä sinne kauas toisenlaiseen maailmaan! :)