äireen laps

Isompi tunki kanssani saunaan, koska saunassa on tylsää ilman äitiä. Tietysti, selvähän se.

mä: "Tietääks sun kaverit, miten äidin poika sä oot ?"

Isompi: "Emmä tiiä... Joo, varmaan."

mä: "Sä tietty puhut niille musta aina ihailevaan sävyyn."

*repeilyä duetossa*

Isompi: "Mut mun kavereiden mielestä sä oot hyvä tyyppi."

mä: "Ai kenen ?"

Isompi: "No, niiden muutaman, kenen kanssa mä nyt liikun."

mä: "Siis näitten, jotka on tuntenu mut jo iät ja ajat, vaiko näiden uusien kavereiden ?"

Isompi: "No, molempien. Niiden mielestä sulla on hyvät jutut, kun ne ei oo sellasia tavallisia vanhempien tai aikuisten juttuja."

Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että Isompi siltikin häpeää mua ja on aina varpaillaan, kun kaverinsa ja minä kohtaamme. Toisaalta... Ehkä se tekee vain hyvää teinille ollakin vähän varppeillaan.

Ja sitten Pihalla vilvottelutauolla.

Isompi: "Mennään jo sisään."

mä: "Ei vielä."

---

Isompi: "Mennään nyt jo sisään!"

mä: "Mee sä. Vai ollaanko me vieläkin napanuoralla kiinni toisissamme?"

---

Isompi: "Nyt mene siitä jo sisään!!"

mä: "Miks mun pitää tulla, jos sä haluut mennä sisään?! Onko meillä se napanuora ?!

Isompi: "ON !!!"

No, eihän siinä sitten mitään. Tultiin sisään tasakäppää.

JälkiMärinät:
Illalla keittiössä oli TM:n toimesta ilma sakeanaan sarkasmia. Hyvä, että sekaan mahtui. Repeiltiin Isomman kanssa niin, että mehu roiskui, kun totesin, että "ei tarttis laittaa kun kamera meille katonnurkkaan kuvaamaan, niin siinä olisi Suomen kansalle tosi-teeveetä niin että soi".

Illan viimeinen repeäminen tuli, kun Isompi sanoi:

"Telkkarista tulee sellanen ohjelma, jossa on Amerikan surkeimmat kokit tai jotain. Siinä yks nainen on niin surkea kokki, että sen mies on vuoden aikana saanut kaksi kertaa ruokamyrkytyksen sen ruuista. Nyt se mies ei enää uskalla syödä niitä ollenkaan."

Eli mullahan on vielä toivoa. Kertaakaan ei oo menny TM:llä edes vatsa kuralle mun ruuista!