Kaikkeen sitä ihminen teatteritaiteen edessä taipuukin. Mm. raahautumaan myöhään illalla Mustikkamaalle keskelle jumalantonta tuulta ja tuiverrusta katsomaan Ylioppilasteatterin esitystä Rakkauden Raatteentie.
Hyvä oli kipale ja ohjaus eikä tuulen ulvonta korvissa tai naamaan tuiskuava lumi juurikaan haitannut menoa. Piti vain pitää itsensä pienessä liikkeessä ulkokohtausten aikana. Puolijoukkueteltassa olikin sitten jo lämpimämpää. Onneksi oli oma pullo (= teetermari) mukana ensiapuna.
Täytyy kyllä jälleen kerran nostaa hattua nuorille taiteentekijöille. Monenlaista mietettä tuli esitystä katsoessa, mutta kuten aina, oli myös komiikkaa ujutettu mukaan. Kuten elämässä yleensäkin on tapana.
Yleisöä per esitys oli vain tusinan verran ja se loi tietynlaisen intiimiyden tunnelma. Kuin olisi ollut mukana näytelmässä eikä vain yleisönä. Mielenkiintoinen kokemus jälleen kerran.
JälkiMärinät:
Pienimmän kanssa käytiin leffassa katsomassa uusi suomalainen Äkkilähtö. Ei mitään huikeita roolisuorituksia, mutta ihan katsottava pätkä. Ja kyllä meitä naurattikin muutamassa kohdassa. Leffan mummo (Marja Packalén) teki suuren vaikutuksen Pienimpään. Katu-uskottavuus kohdillaan.
Mitä, eikö munkaan roolisuoritus tehnyt suhun vaikutusta? Turha keikka siis sekin :(
VastaaPoista(Oltiin kaverin kanssa ko. leffan yhden kohtauksen kuvauksissa avustajina, en tiedä käytettiinkö juuri sitä kuvakulmaa itse leffassa vai jonkin muun kameran kuvaamaa. Trailerissa meitä ei ainakaan näy - ja kyse sentään näinkin suuren luokan näyttelijöistä...:D )
Mutta se sitten siitä elokuvaurasta, voi pahvi.
Siis tokihan teki! Unohtui vaan tuosta postauksesta. :) (Olitsä siellä kesätorilla tanssimassa ?)
Poista