öörat, öögat

En muista kerroinko, että kävin vaihteeksi työpaikkalääkärin pakeilla. Kävin näyttämässä korvaa, joka - tai tarkemmin, jonka ympäristö on ollut jo jonkin aikaa oudon tuntuinen. Ei varsinaisesti kipeä, mutta kipeä kuitenkin. Lisäksi on ollut outoa 'juilimista', jota on vaikea kuvailla. Jotain sähköiskun tapaisia ylhäältä alaspäin.

Reissun tulos oli ihan normia meikäläistä: paljon oireita, ei tautia. Eli korva oli niin puhdas ja terve kuin olisi juuri pakasta reväisty. Jotenkaan ei yllättänyt minua, ei ollut ensimmäinen - eikä varmasti viimeinenkään - kerta, kun kolotusta piisaa, mutta koloa ei ole olemassakaan. No, hyvä tietysti niin, ehkä, mutta mietin, että pitäisiköhän kuitenkin tutkia vielä sellaisia juttuja, jotka eivät ole oireilleet. Eli jos siellä oireettomissa elimissä nyt sitten muhii se aikapommi. Eihän rinakaan oireillut mitään.

Toisin sanoen silmälääkäriin, mars.

Silmälääkäri tutki ja testasi ja tuikki erilaisilla valoilla silmiini, mutta mitään ei sieltäkään löytynyt. Onneksi.

Silmänpaineet olivat erinomaiset, sarveiskalvot ja mykiöt kirkkaat ja silmänpohjat puhtaat. Lisäksi oli monta muutakin kohtaa, joista läpäisin hyvällä marginaalilla, joten voin siltä osin huokaista helpotuksesta. Ainoa, mistä silmälääkäri huomautti oli, että silmäni ovat kuivat ja tarvitsen silmätippoja vähintään kolme (3) kertaa, mielellään kuusi (6) kertaa päivässä. Kirjoitti minulle reseptinkin tippoihin, joita tosin en ole vielä käynyt hakemassa. Silmäni eivät tunnu yhtään kuivilta, joten pahoin pelkään, että haen ehkä tipat, mutta unohdan niitä sitten laittaa.

Tästä kuivasilmäisyydestä lääkäri sanoi, että meillä suomalaisilla lähes kaikilla ainakin näin talviseen aikaan on kuivat silmät eli tippoja tarvitsisivat muutkin kuin vain minä. Ihan nuorillakin ihmisillä on kuulemma tänä talvena ollut kuivasilmäisyyttä tosi paljon (josta sanamuodosta päättelin, että minä en enää kuulu nuoriin ihmisiin :)).

Mutta lievää likinäköä ja hallittavissa olevaa ikänäköä lukuunottamatta sain siis silmien osalta puhtaat paperit. Kirjoitti silmälasiresepti, jota en aio käyttää, koska pärjään kymmenen vuotta vanhoilla laseilla aivan mainiosti. Enhän niitä käytä kuin ulkona liikkuessa, jotta tunnistan vastaantulevat tutut (ja viholliset) jo kaukaa sekä ajaessa, vaikkei ajokortissa niistä mainintaa olekaan. Lääkäri sanoi, että näkökykyni on siinä rajoilla, pitäisikö minulla ajaessa olla lasit - ihan kuten sanoi optikkokin silloin, kun viimeksi ajokortin takia kävin ikätarkastuksessa -, mutta ei tee siitä mitään numeroa, kun kuitenkin käytän laseja aina ajaessani.

Lukiessa en tarvitse laseja, mutta jos teen jotain oikein pikkutarkkaa hommaa, niin saatan lainata Pienimmän vanhoja laseja, joista plussaa löytyy juuri sopivasti meikäläisen ikänäköä korjaamaan. Lääkäri sanoi tuohon, että aikuinen ihminen voi kyllä huoletta käyttää vaikka isoisänsä laseja, jos niillä vain näkee. Eli en voi mitenkään 'pilata' silmiäni toisen laseilla tai jos vaikka en käytä laseja ollenkaan ja vain siristelen silmiäni. Mikä asia oli sekin ihan kiva tietää, eipä tarvitse siitäkään huolehtia.

Kaikkien näiden hyvien silmäuutisten lopuksi sain vielä lähetteen HUS:n Silmäklinikalle näkökenttätutkimuksiin, vaikkei mitään huolestuttavaa siltäkään osin tuossa silmälääkärin tutkimuksessa tullut ilmi. Totesi vain, että näkökenttämuutokset ovat salakavalia ja parempi tutkia nyt kuin katua myöhemmin. Laittoi lähetteen kuitenkin ei-kiireellisenä, mikä olikin ihan asianmukaista, kun mitään akuuttia ongelmaa ei minulla ole. Menkööt ne edelle, jotka enemmän apua ja hoitoa tarvitsevat, minä voin hyvin odottaa vaikka syksyyn. Tai ensi talveen.

Kiva tietää, että edes joku kohta meikäläisessä toimii. Ikään sopivasti.

Ai niin! Senkin se lääkäri sanoi, että meidän kaikkien pitäisi tehdä kerran kuukaudessa ruutupaperitesti, jossa tuijotetaan pistettä ruutupaperin keskellä ja jos siinä viivat vääristyvät tai näkee tyhjiä alueita, niin sitten pikavauhtia silmälääkäriin. Että sellaiset terveiset lähetti teillekin inehmoille.

JälkiMärinät:
Kun kerroin kaverille tuosta lähetteestä Silmäklinikalle, niin hän nauroi, että meikäläinenkin on kohta kolunnut kaikki Meilahden sairaala-alueen rakennukset läpi.

Juu, melkoisen tuttua seutua alkaa olla enkä enää eksy niiden rakennusten väliin.

Ja erinäisten keskustelujen sekä omien havaintojenkin perusteella voisin uskoa, että korvan juiliminen johtuu yksinkertaisesti siitä, että niskani on totaalijumissa. Eli ei ihme, että on oireita muuallakin korpassa. Pikemminkin on ihme, ettei juili enempää.