lusikka känsäiseen käpälään

Otsikolla viittaan (o/) tietystikin siihen, että piti lopettaa se pullikointi kohtaloa vastaan ja myöntää karu tosiasia: rakas Upo Pesuk-arhu on tullut elinkaarensa päähän. Al Zheimeriksi luokkittelisin tautinsa, koskapa välillä toimi aivan moitteettomasti ja jo seuraavassa hetkessä unohti tyystin, mitä oli tekemässä ja missä vaiheessa menossa.

Juu, ei sellaista kestä hormonipillereitä napsiva keskiäkäinen nainen kovin kauaa. Sanotaan sellaisen kuukauden ja sitten meni heemo. Vaikka tarkkaan ottaen se meni kyllä TM:llä. Minähän annan aina ja kaikille vielä sen kolmannenkin...toista mahdollisuuden.

Tänään iltapäivällä kuitenkin TM virkistyneenä Kaisa Mäkäräisen maailmancupin voitosta päätti, että nyt lähdetään pesukonekaupoille. Nyt eikä viidestoista päivä eikä siinäkään auttanut potkiskella tutkainta vastaan. Suunnistimme siis naapurikaupungin puolelle kodinkonekaupoille.

Ensimmäisestä liikkeestä ei löytynyt yhtään mitään. Siellä oli remonttimyynti ollut nähtävästi käynnissä jo jonkin aikaa ja halli kumisi tyhjyyttään. Toisessa liikkeessä valintaa olikin sitten melkein liiankin kanssa. Onneksi olin tehnyt jo hieman etukäteistutkimuksia ja päätynyt kahteen merkkiin - Miele tai Siemens -, joten ihan alusta ei tarvinnut vertailua aloittaa.

Siinä koneita tutkiessamme paikalle pölähti miesmyyjä. Yleensä karsastan myyjiä ja heidän myyntipuheitaan, mutta tässä tyypissä oli jotain sellaista, joka miellytti meikäläistä heti, kunhan tyyppi oli ensin tajunnut, että MINÄ olen se, joka ostopäätöksen tekee. Tosin senkin piti TM:n hänelle ihan suoraan sanoa. Jännä juttu muuten, että oli kyse sitten vaikka kestoterveyssiteiden pesulaitteesta, niin miehille sitä yritetään myydä ja teknisiä tietoja kertoa. Niin nytkin, vaikka TM:n silmien ilme oli sellainen, että mikään kerrotuista tiedoista ei edes hipaissut ymmärrys -osaa aivoissa.

Joka tapauksessa myyjä oli hyvä tyyppinä ja osasi kertoa minulle juuri ne tiedot - kuin apteekin hyllyltä -, joilla oli ostopäätökseni kannalta eniten merkitystä. Lisäksi ei edes yrittänyt myydä mitään megakallista laitetta, vaan totesi, että "isommalla rahalla sä saat enemmän automaattisia toimintoja, joilla sä et tee yhtään mitään". Niin samaa mieltä! Kuin siitäkin, että "voithan sä tehdä vertailuja näiden laitteiden välillä, mutta sä tuut siinä vain hulluksi".

Eli lopulta ostopäätös oli melko vaivaton, kun merkistä olin jo päättänyt, kiitos myyjän. Tonnilla saatiin Saksassa tehty kone, joka tuodaan meille kotiin ja samaan hintaan vievät vielä vanhan masiinan pois. Itse 'Simo' olisi maksanut tuon tonnin, mutta TM ei periaatteesta maksa koskaan sitä, mitä hintalapussa lukee ja siksi kinusi tuon kuljetuksen sekä jonkun ylimääräisen venttiilin samaan hintaan. Ihailen taitoaan vilpittömästi, mutta siltikin joudun aina kääntämään sille tilanteelle selän. En vain ole tinkijätyyppiä yhtään tippaa.

Pääsiäinen meneekin sitten mukavasti käyttöohjeita lukien ja Simoon tutustuen. Toivon meille lämmintä, läheistä ja ennen kaikkea kauan toimivaa mutkatonta suhdetta.

JälkiMärinät:
Kotona suoritettiin sitten verkkopankissa tulonsiirtoa, kun TM miehisenä miehenä reteesti koneen kaupan kassalla maksoi. Kysyin, paljonko siitä haluaa minun maksavan, sillä minunhan Simo tulee jatkossa olemaan. Yksinoikeudella.

Puolet hinnasta riitti, yllättäen. Vaikka toisaalta... Maksoinhan minäkin Masasta puolet ja se on sentään ihan paperillakin TM:n ikioma.

***

Jos joku epäilee, että olen aikoinani reputtanut tavutuskokeen, niin on väärässä. Talossa ei saa mainita k-arhun nimeä, koska Pienin oli aikoinaan sitä mieltä, että se manaa mesikämmenen ilmestymään öiseen aikaan sängyn alle pelottelemaan pieniä. Kummitätinsä oli tikahtua nauruun, kun kuuli, miksi k-arhu on meillä k-arhu.