käsittämättömyys

Kaikkien teidän blogeja lukiessani mietin ällistellen, jotta miten sitä voikin tuntea itsensä tutuksi ja jopa läheiseksi sellaisen ihmisen/ sellaisten ihmisten kanssa, jota/ joita ei ole eläissään tavannut ja joita ei välttämättä koskaan tule tapaamaankaan.

Kun on vuosikausia lukenut jonkun ihmisen ajatuksia tietää, ettei välttämättä kaikista asioista ole ollenkaan samaa mieltä, mutta siltikin tuntee jotain yhteyttä, sielunsiskoutta/ -veljeyttä. Mikä kertoo ajetuista kilometreistä: kaikkien kanssa ei voi olla kaikesta samaa mieltä, mutta se ei estä olemasta kuitenkaan ystäviä.

Olen tavannut naamasta naamaan muutaman blogini lukijan kanssa ja jokainen näistä tapaamiskerroista on tuottanut minulle suurta iloa, tavalla tai toisella. Olen siis pelkästään täällä B-staniassa pyöriskellessäni onnistunut tuottamaan iloa itselleni uusien tuttavuuksien merkeissä, mikä ei ole pieni saavutus ollenkaan. Ja sitten on muutama sellainen, jotka tuntee sielunhenkilöiksi, vaikkei tavattu ollakaan. Joskus pelkät sanat riittävät sen kertomaan. (Kiitos, sähköpostin keksijälle!)

Eniten ehkä äimistyttää kuitenkin se, että näitä meikäläisen pienten ympyröiden beigejä tarinoita luetaan jossain tuhansien kilometrien päässä, missä elämä on värikästä ja eksoottista. Sitä on vaikea tällaisen keskivertonaisen ymmärtää, miksi.

Tästä päivästä on ennakkotietojen mukaan tulossa mukava.

JälkiMärinät:
Pienimmältä tuli kulmakarvoja nostattavia tekstiviestejä tuossa hieman ennen puoltayötä, kun laitoin oman hyvän yön -viestini hänelle: siellä itärajan tuntumassa, peltoaukeiden ympäröimän mökin nurkissa hiippailee kuulemma villipossuja, jotka murisevat.

Käskin pitää mekkalaa, jos menevät yöllä ulkohuussiin. Mielenkiinnolla odotan raporttia yön kulusta.