Olin kuskina Isommalle, kun hän meni valmentajan ominaisuudessa matsiin. Koska en jaksanut ajella edestakaisin, päätin tutustua jalkanaisena Itä-Helsingin helmeen, Aurinkolahteen.
Tänään alue oli todella nimensä mukainen: aurinko killotti pilveettömältä taivaalta eikä tuulikaan haitannut porukoita, jotka olivat kerääntyneet ulkoilemaan Aurinkolahden ympäristöön.
Tein reilun tunnin reippaan kävelylenkin rantabulevardilla, metsäalueella, rantakallioilla sekä aallonmurtajalla ja täytyy kyllä myöntää, että upeat ovat näkymät tällä Vuosaaren tuoreella asuinalueella. Talot ovat (vielä) kauniita ja alue muutenkin siisti. Lasitetuilta parvekkeilta on huikeat maisemat yli meren. Tosin huikeat taitavat olla asuntojen hinnatkin, uskoisin.
Mutta yksi asia ahdisti syntyperäistä nukkumalähiöläistä: ihmisten määrä.
Tuollaisella ahtaasti rakennetulla uudella asuinalueella pelkästään yhdessä korttelissa asuu taatusti enemmän ihmisiä kuin meidän koko kylällä! Järkyttävää! Tai siis kuka mistäkin tykkää. Minä olen selkeästi onnistunut vierottamaan itseni kerrostaloasumisesta lopullisesti näiden muutamien kymmenien vuosien aikana. Mutta yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä. Esim. Lapsuudenystävä puolestaan ei voisi kuvitellakaan asuvansa omakotitalossa edes tällä meidän umpirauhallisella ja -hiljaisella alueella, jossa naapureita sentään on ympärillä, saati sitten jossain 'korvessa'. Ei uskaltaisi.
Mjoo... Täällä onkin tosi pelottavaa, kun sitikani päivystää heti ulko-oven ulkopuolella ja kauriit säikyttelevät pomppimalla nurkan takaa pahaa-aavistamattoman saunavilvoittelijan nokan eteen. Mutta ymmärrän pointin: liian hiljaista ja ehkä tottumuskysymyskin. Tai sitten toiset ovat luonnostaan vain enemmän homo urbanuksia kuin toiset.
Mutta kaunista oli, ei siinä mitään, ja mukava oli käydä siellä kävelemässä. Täytyykin käydä katsomassa, millaista siellä on kesäaikaan. Varmaan aika kansainvälistä meininkiä, luulen ma.
JälkiMärinät:
Kuuntelin salaa Isomman matsin lopun. Hyvin se veti. Ja samaa oli sanonut vastapuolen joukkueen valmentaja (aikuinen nainen) Isommalle itselleen. Vähänkös äippä oli taas ylpeenä.
Mä pelkään pimeetä, vielä tässäkin iässä. Vaikka mummo opetti jo silloin, kun olin nuori tyttö, että "Jos sut joku pimeessä vie, kun kyllä se sut aamulla valosassa takasin tuo".
VastaaPoistaSilti mä haaveilen AM:n kanssa siitä, että jonain päivänä meillä on koti jossain, missä lähin naapuri on korkeintaan näkö- ja huutoetäisyyden päässä ;) Missä saa ja annetaan naapuriapua tarvittaessa ja pidetään huolta naapureista, mutta missä ei naapurin takia tarvitse katsoa kelloa, kun tulee mieleen ruveta tekemään vaikka remonttia aamulla klo 3
Mummo...:D Mä yritän aina miettiä, että jos mä en ketään siellä pimeässä näe, niin ei kukaan näe muakaan. Paitsi metsän eläimet, joita ei itse näe, vaikka olisi valoisaakin. :)
PoistaMeillä on ympärillä just mulle sopiva määrä naapureita, omaa rauhaa sekä 'villiä erämaata'. En kaipaa yhtään enempää yksityisyyttä. :) Ja sisäremonttiakin voi tehdä 24/7, kunhan ei tarvitse sirkkeliä käyttää. :)