Vuoden saldo

Joku kirjoitti blogissaan, että kuluneesta vuodesta ei oikein tule mitään erityistä mieleen, kaikki on mennyt tasaisessa taaperruksessa/ kiireessä.

Voisin melkein sanoa olevani kateellinen, jos olisin kateuteen taipuvaa tyyppiä. Ai, mutta mähän olen! No, siltikään en ole kateellinen. Täytyy iloita, että edes jollakin viime vuosi on ollut niin tasaista menoa, ettei sieltä nouse kohokohtia mieleen. Ei hyvässä eikä etenkään pahassa, jotka useimmiten muistaa vielä paremmin kuin ne hyvät.

TOP:n vuosi on ollut kiitettävää vuoristorataa. Ei kyllä vanhan vatsa kestä enää sellaista, joten jos ensi vuosi mentäisiin vaikka sellaisella possujunalla, niin olisi äärimmäisen iloinen siitä. Kiitos.

Alkuvuoteen kasaantuivat ne pahimmat ja jyrkimmät vastamäet. Kesä - olkoonkin, että säät olivat pääasiallisesti ihan perseestä - meni oletettavasti tasamaastoa, koskapa en siitä juuri mitään muista. Lukuunottamatta tietysti kesän alussa saatuja lasten loistavia päättötodistuksia. Syksy puolestaan toi sitten taas ihan omat haasteensa pienempien nyppylöiden muodossa, joihin myös tämän rintasyöpädiagnoosini lasken.

Mutta koska hengissä selvittiin tästäkin (paska)vuodesta, niin voinemme olla tyytyväisiä. Olisihan se hiton paljon huonomminkin voinut mennä, kun tarkemmin ajattelee ja ympärilleen katselee.

Muutamia solmimattomia nauhoja liehuu vielä tuulessa ja niiden varjot osuvat varmasti vielä pitkälle ensi vuoteenkin, mutta toivottavasti ne saadaan onnelliseen päätökseen kaikki. Toivoa en ole menettänyt ja Uskokin on vahva.

***

Olin jo kirjoittanut tämän postauksen valmiiksi, kun tuli tieto yhden solmimattoman nauhan suhteen: Kätilöopisto lähestyi minua liittyen marraskuiseen kontrollikäyntiini mitä tulee ukkovarpaidenväli -asiaan.

Pakko myöntää, että olen tullut säikyksi näiden HUS-yhtymän lähestymisten kanssa. Kirje oli kädessäni ja paperiveitsi (käyttääkö joku muu tällaista aataminaikuista vempelettä kuin minä ?) valmiina avaamaan kuoren, kun välähti, mistä se kirje oli. Sitähän ei päällepäin näe, mutta noitavaistoni ei tälläkään kertaa pettänyt ja tiesin satavarmasti, mitä asia koskee. Se varmuus iski pienoisen salaman lävitseni.

Sydäntäni tasoitellen avasin kuoren. Onneksi jo heti kirjeen ensimmäisellä rivillä luki se huojentava sana normaali. Ja se toistui toiseenkin kertaan ennen negatiivista (mikä oli siis hyvä-negatiivinen). Joiden tulosten ansiosta voin nyt huokaista helpotuksesta eli jatkossa ihan perusseuranta riittää eikä meikäläisen edelleenkään tarvitse siitä itse huolehtia, koska lähettävät kutsun sitten syksymmällä marraskuulle.

Olen siis nähtävästi tältäkin osin verovaroin tuetussa 32,10 euron terveydenhoidossa sen n. 160 euron yksityisesti kustannettavan taksan sijaan ja saan vielä laajemman tutkimuksenkin samaan hintaan. Enpä taida tästäkään asiasta valittaa.

JälkiMärinät:

Haluan toivottaa kaikille lukijoilleni oikein onnellista alkavaa uutta vuotta 2016. 
Olkoot polkunne helpot kulkea.