Vielä tämä päivä ja sitten alkaa loma.
Pikkasen erilainen loma, mitä silloin puolisen vuotta sitten kesällä suunnittelimme, mutta loma kuitenkin. Toki harmittaa, että odotettu, toivottu ja haaveiltu matka meni puihin, mutta sellaista tämä elämä on. Aina ei mene niin kuin toivoisi.
Jotenkin jo silloin kesällä aavistelin - mikä lie etiäinen ollut -, ettemme tule matkalle lähtemään. Siksi en itse sitä matkaa niin hirveästi odottanut, lapset sitä enemmän hehkuttivat, vaikka yritin heitä toppuutella.
Ainoa siis, joka nyt joululoman aikana saa säteilyä meidän perheestä, olen minä. On kai se tyhjää parempi.
Blaah, aurinkoterapia olisi varmasti tullut tarpeeseen. Mutta ehkä sitten seuraava loma jo toteutuu. Olisitte vaan saaneet jonkin ripuliviruksen siellä, kotona on turvassa näinä hulluina aikoina.
VastaaPoistaEnää osaa edes lohduttaa, sori.
Hieno lohdutus! Kuka hitto nyt ripaskaa itselleen haluaisi ja vielä joulun pyhinä ?! Oot ehtottomasti oekeessa: kotona parempi! :)
PoistaMiten hitossa sä markkinoit tuon perustelun Talossa??
PoistaOi helposti! Meikäläinen kyllä puhuu vaikka mustan valkoiseksi. ;D
PoistaMun on oikeasti kauhean vaikea ajatella teidän perhettä istumassa odotetun loman aikaan kotona tsemppipeukut pystyssä ja iloisin ilmein; "ei lomailla auringossa mutta ei myöskään kärvistellä vessajonossa riplan tahtiin". Todella hartaasti toivon, ettette nyt saa tartuntaa kotikulmiltakaan.
PoistaNo joo, ei saisi vakavalla aiheella pilailla mutta tuo on vain ajatuksena niin hupaisa :D
Joo ei, oikeassa olet. Vaikka päivä on ollut kiva monella tapaa, niin siltikin takaraivossa painaa vatutus menetetystä matkasta. On käynyt mielessä, että *olisi sittenkin pitänyt mennä lääkäriin vasta tammikuussa, mitä ne muutamat kuukaudet siinä muka olisivat tehneet...*
PoistaNo, jossittelu ei nyt auta. Tilanne on se, mikä on. Ja todennäköisesti saadaan se ripaska vielä ennen joulua. :D