5.luukku: Lapsuudenystävä

Lapsuudenystävästä olen kertonut aiemminkin. Hän tuntee minut 98% läpikotaisin. Vain yksi toinen tuntee minut ja ajatukseni yhtä hyvin ja voin sen tässä nyt paljastaakin, että se ei ole TM. Vain hullu paljastaa aviopuolisolleen kaikki ajatukset itsestään. Sitä varten ovat ystävät.

Lapsuudenystävän olen tuntenut teini-iästä saakka eli kohta 40 vuotta. Eräänä päivänä hän vain ilmestyi kotiovelleni pitkissä leteissään ja koripallo toisessa kädessä ja kysyi, tulenko ulos. Siitä se lähti, elinikäinen ystävyys.

Tokihan meillä on ollut kausia, jolloin emme ole tavanneet, vaikka samassa kaupungissa asummekin. Syyt siihen ovat ne perinteiset eli lapset, työ ja yleinen kiire, mutta siltikään yhteytemme ei ole koskaan katkennut. Ja koskaan emme ole olleet varsinaisesti riidoissa keskenämme. Juttelemme puhelimessa säännöllisesti kuulumisia ja toki tapaammekin, kun sopiva väli sattuu, kuten esimerkiksi tänään.

Tänään Lapsuudenystävä vietti iltaa minun ja kummilapsensa kanssa. Ja kun TM sopivasti tälläsi itsensä isänsä kyytiin ja lähti Kesäpaikalle halkosavottaan sekä Isompi kavereittensa kanssa liesuun kaupungille, vietimme kerrassaan leppoisan illan turisten mukavia ja muistelleen menneitä aikoja. Niitä, kun olimme nuoria, hurjia ja välillä aivan pähkähullujakin päähänpistojemme kanssa.

Olemme Lapsuudenystävän kanssa samanlaisia, mutta silti tarpeeksi erilaisia tullaksemme hyvin toimeen keskenämme. Tai sanotaanko rehellisyyden nimissä, että hän on tarpeeksi rauhallinen, kärsivällinen ja pitkämielinen kestääkseen meikäläisen kilahduksia, kohelluksia ja säätämisiä. Etenkin silloin nuorempana. Nykyään hän - toivottavasti - pääsee jo hieman helpommalla kanssani.

Hauska ilta oli kyllä. Sellainen juhlantapainen kuten aina, kun Lapsuudenystävän kanssa osumme yksiin.

Saas nähdä sitten, mitä yöstä tulee. TM siis Kesäpaikalla, Pienin kaverillaan ja Isompi porukalla yökylässä koulukaverillaan. Mulla on siis täällä käty, joten eiköhän pistetä itsenäisyyspäivän etkot pystyyn, ourait!

Joo, leikki sikseen. Pikkasen mua huolestuttaa toi Isomman reissu, kun kukaan ei ole sitä vahtimassa. Kävi kyllä vielä illalla kotona ottamassa lääkkeet ja pesemässä hampaat kaksi kaveria - tyttö ja poika - mukanaan. Kova oli pissihätä kavereilla. Tarjosin joulutortut ja käskin olemaan ihmisiksi. Lapsuudenystävä oli sitä mieltä, että kiltin näköistä porukkaa eli huoli pois. Siltikin... *huokaus*... Että yökylään... *HUOKAUS*

JälkiMärinät:
Ja huomenna on sitten Salen juhlat. Pitäisiköhän vyöttää kupeensa ja kunnostautua tekemään perinteinen Linnanjuhlat -postaus...? Moneskohan se jo muuten olisi.

Tosin voisin melkein kopipasteta kommenttini aikaisemmilta vuosilta jo nyt, koska tiedän satavarmasti ne ärsytyksen aiheet, jotka tänäkin vuonna raapivat verkkokalvojani. Jotkut asiat tässä valtakunnassa eivät vain muutu.