20.luukku: Markkinahumua

Eilinen meni mukavissa merkeissä Työystävän kanssa.

Viime vuonna käytiin ensimmäistä kertaa Senaatintorilla Tuomaan Markkinoilla ja päätettiin perinteitä kunnioittaen mennä heti tänäkin vuonna. Sen lisäksi käytiin Vanhalla ylioppilastalolla joulumyyjäisissä ja koluttiin kaikki muutkin mökit houkutuksineen, joita oli ripoteltu keskustaan.

Tuomaan Markkinoilta lähti mukaan pelkkää syötävää. Tyrniomenahilloa, leipäjuustoa, saaristolaisleipää, pontikkasinappia, puolukkaglögiä ja muita pikkuherkkuja. Lisäksi käytiin juomassa glögit lämmikkeeksi, sillä vaikka päivä oli aurinkoinen ja suht tuuleton, niin kyllä siinä parissa tunnissa meinasi vilu hiipiä puseroon. Glögi lämmitti ihanasti ja sen voimin jaksoimmekin sitten seistä yllätyskonsertissa Aleksanterinkadulla.

Meinaan Jari 'Siltsu' Sillanpää piti tunnin konsertin Stockan kellon päällä olevalla tasanteella. Voitte vaan arvata, oliko porukkaa. Meinaan oli. Koko Kolmen sepän patsaan aukio täynnä kaiken ikäistä ja näköistä ja kokoista populaa ja pitkälti Aleksanterinkatuakin Senaatintorille päin. Tunnelma oli kohtuullisen tiivis, mutta ei se tahtia haitannut.

Pakko myöntää: Siltsu osaa kyllä ottaa yleisönsä. Heitteli niin hauskoja välipuheita laulujen lomassa, että meikäläinenkin repeili ihan kunnolla. Eipä siis mikään ihme, että on niin suosittu artisti. Siinä sitten jammailtiin se tunti leppoisissa tunnelmissa ja sen jälkeen mentiin Vanhalle.

Siellä törmättiin toiseen työkaveriimme - ensimmäinen nähtiinkin jo Senaatintorilla - ja hänen ystävältään ostin itselleni uuden enkelin. Pitkälti on jo kolmatta kymmentä enkulaa kokoelmassani. Edellisen uuden lasienkelin sain Lapsuudenystävältä silloin pari viikkoa sitten.

Vanhalta lähtiessämme olimme olleet liikenteessä jo melkein viisi tuntia, josta syystä oli pakko päästä syömään. Porukkaa oli jokaisessa ruokapaikassa niin paljon, että kun vihdoin pääsimme pöytään, vinkkasi tarjoilija, että alkuruuan saisi heti, mutta pääruokaa joutuu odottamaan n. 45 min. Päätimme tyytyä pelkkään pääruokaan ja -juomaan. Eikä siinä mitään, etanat maistuivat oikein mainioilta.

Viimeistelimme päivän Vltavassa tuopillisen ääressä, jonka jälkeen suuntasimme kohti kotipesää.

Kohtuullisen väsynyt olin eilisehtoona. Mutta oli se sen arvoista. Työystävän kanssa aika vierähtää aina nopeasti eikä jutut lopu meiltä koskaan kesken. Nauruakin riitti taas koko joululoman tarpeiksi, koska seuraavan kerran tapaamme vasta kolmen viikon päästä.

JälkiMärinät:
Mynttiä kului n. 70 euroa markkinoille ja 30 euroa anniskelupaikkoihin. Ihan noin paljoa ei pitänyt 'tuhlata', mutta eipä tuo nyt maata kaatanut. Ja mielellänihän toki tuen pienyrittäjiä aina kun vain tilaisuus tulee. Saattaapi olla, että käväisen vielä toisenkin kerran markkinoilla tässä lomapäivieni ratoksi, kun jäi muutama asia vähän houkuttelemaan.