Kohtaaminen kalmistossa

Meillä on sukulaisia haudattu Helsingin seudulla kolmelle hautuumaalle: Malmille, Hietaniemeen sekä Maunulan uurnalehtoon. Malmilla ja Maunulassa kävimme ja perinteisesti aina käymme aatonaattona illalla, kun ruuhkaa on vähiten. Hietaniemi on yhdistettävissä parhaiten anoppilareissuun, josta syystä kävimme siellä joulupäivän ruokailun jälkeen.

Hietaniemessä oli jos mahdollista vieläkin pimeämpää kuin Malmilla ja kaikilla kävijöillä oli hitonmoiset valonheittäjät. Meillä ainoastaan oli pieni tuikku, mutta silläkin löydettiin perille.

Sytytettiin kynttilät TM:n isovanhempien haudalle ja kai siinä sen verran pälätettiin, että viereinen porukka kääntyi katsomaan ja kuinkas ollakaan: siinä oli TM:n setä perheineen! Setä ja perhe, jota ainakin meikäläinen on nähnyt vain noin kaksi kertaa ikinä: vanhan isoisän 90-vuotispäivillä, kun Isompi oli n. 6 kk ja muutaman vuoden päästä siitä samaisen patriarkan hautajaisissa. Joulukortteja on kyllä tullut lähetettyä TM:n serkun perheelle, joka nyt myös kohdattiin hautuumaalla.

Kerrassaan hauska kohtaaminen! Juteltiin TM:n serkun (nainen) kanssa kuin vanhat hyvät tutut ja taisinpa halatakin häntä, koska jotkut ihmiset nyt vain tuntuvat heti 'omilta'. Käveltiin yhtä matkaa pois ja vielä päiviteltiin hauskaa sattumaa, että sinne osuttiin yhtä aikaa ja vielä toisemme tunnistettiin siinä Egyptin pimeydessä.

Jotta voi sitä hautuumaalla kohdata eläviäkin sukulaisia.

Löyhästi asiaan liittyen.

Juteltiin Äidin kanssa puhelimessa aattona mm. siitä, että on täysikuu, joka seuraavan kerran sattuu samaan aikaan vasta 19 vuoden kuluttua. Sujuvasti Äiti alkoi siinä pohdiskella, jotta "pitäisiköhän sitä nousta katsomaan...?"

Tarkoitti jouluyöllä, mutta kuulosti kyllä ihan siltä, että teki suunnitelmia jo sinne 19 vuoden päähän. Enkä kyllä yhtään ihmettelisi, vaikka silloinkin nousisi - sängystä tai missä nyt sitten lepäileekään - kuutamoa katsomaan. Siitä naisesta on vaikka mihin ihmetekoihin.

JälkiMärinät:
Unirytmit ovat ihan ketuilleen, ruokarytmeistä nyt puhumattakaan.

Herään aamulla myöhään (klo 9 jälkeen), nukun päiväunet ja valvon illalla myöhään (keskiyön paremmalle puolen) ja syön mitä sattuu milloin sattuu. Joo, kyllä tässä vielä jotain sattuu ja kipeästi ennen kuin nämä rytmit on saatu käännettyä taas arkitilaan. Tarttis vissiin aloittaa jo.