1.luukku: Työystävä

Vietin eilistä iltaa Työystävän kotona.

En ollut aikaisemmin hänen luonaan käynyt, vaikka olemme muuten olleetkin tekemisissä myös työyhteisön ulkopuollella. Siihen on yhtenä syynä ollut hänen miehensä, joka ei ole ehkä sitä seurallisinta laatua, vaikka muuten ihan asiallinen ihminen onkin. Nyt heidän parisuhteensa on tullut päätökseen, josta syystä lähdin toivottamaan Työystävälle onnea omaan kotiin.

Vein mukanani onnentoivotusten lisäksi perinteisen ruisleivän sekä ruususuolaa, palanpainikkeeksi glögiä ja tunnelmaa luomaan jouluisen kynttilän ja kukan. Lisäksi annoin joulukortin henkilökohtaisena toimituksena, jotta varmasti pääsee perille.

Siinä lämpimän juoman, juustojen ja pähkinöiden seurassa turisimme yli neljä tuntia eikä tuntunut missään. Kuten ei koskaan. Meillähän juttua riittäisi vaikka koko yöksi eikä siltikään oltaisi päästy kuin raapaisemaan pintaa.

Työystävä on meikäläistä reilusti nuorempi ja elämäntilanteensakin on monellakin tapaa ihan erilainen kuin minulla, mutta silti tulemme ihan käsittämättömän mainiosti toimeen keskenämme. Kunnia siitä taitaa kyllä suurimmalta osalta mennä hänelle, koska minähän tunnetusti olen haasteellinen sekä ihmisenä että ystävänä, vaikka ystäville patauskollinen olenkin.

Luonteeltaan Työystävä on rauhallinen, harkitseva ja diplomaattinen, vaikka erittäin puhelias ja ihastuttavan nauravainen onkin. Hän kestää kuin kallio meikäläisen tupsahdukset, jääräpäisyyden ja ehdottomuuden, mitä tulee tiettyihin mielipiteisiin. Olemme kuitenkin monista asioista niin samoilla linjoilla, että näitä pehmeitäkin yhteentörmäyksiä harvemmin tulee.

Lisäksi hän tietää paljon erilaisista asioista, koska seuraa kiinnostuneena tapahtumia täällä kotimaassa ja maailmallakin. Hänen kanssaan on mielenkiintoista keskustella juuri siksi, kun hän on niin valtavan yleissivistynyt. Siltikään hän ei koskaan pyri tiedoillaan pröystäilemään, vaan keskustelut ovat mukavaa ja vilkasta ajatustenvaihtoa alusta loppuun. Myös työasioissa hän on tarkka, monitaitoinen ja avulias, josta syystä haen juuri häneltä hengenvahvistusta silloin, kun eteeni tulee kinkkinen tapaus. Monta solmua olen selvittänyt hänen avullaan vuosien varrella.

Eilen, kuten aina jutellessamme, nauroimme taas monta kertaa ja monia eri asioita. Sekin on kyllä läheisen ystävyyden - koska sitähän se meidän välillämme on - tärkeitä kulmakiviä, että huumorintaju on niin samanlainen, että pystymme nauramaan itsellemme, toisillemme sekä kaikille muillekin ympärillämme. Toisaalta pystymme myös itkemään, jos siltä tuntuu, eikä kyyneleet häiritse tai hämmennä kumpaakaan. Voimme näyttää myös näitä 'hankalia' tunteita toisillemme tietäen, että lohtua ja tukea saa aina.

Anna-Leena Härkönen on jossain kirjoituksessaan sanonut, että ystävättären tärkeimpiin piirteisiin kuuluu myös mm. se, että ystävättäreltä saa aina taustatulta tueksi, kun miesasioissa mättää. Myös tämä piirre löytyy Työystävän kanssa meistä molemmista: jos äijä on käyttäytynyt pölvästimäisesti, niin aina voi luottaa, että toiselta saa ymmärrystä, ällistelyä sekä tarvittaessa neuvoja, miten pistää ukko ruotuun. Ihan täydellinen piirre naisystävässä, Anna-Leena on niin oikeassa jälleen kerran.

Eipä siis ihme, että eilinen ilta meni kuin 'siivilä' ja Työystävä lupasi kutsua minut kylään toistekin.

Olen tosi kiitollinen, että elämässäni on Työystävän kaltainen rakas ja ihana ihminen.