Mitä tuli syötyä

Meikäläinenhän arvostaa joulussa eniten juuri ruokia. Lähinnä kalaruokia, josta syystä Systerin joulu on kyllä voittamaton. Tänä vuonna Anoppi oli kyllä petrannut ihan kivasti, joten meikäläisenkin nolla-asteen joulufiilis nousi sulan puolelle heti paistiin päästyämme.

Kalapöydästä löytyi ensinnäkin kahdenlaista mätiä - muikkun ja lohen - kera sipulin ja smetanan. Henkilökohtainen mätisuosikkinihan on siika, mutta kyllä kaksi aina yhden voittaa eli en valita yhtään. Ja kun pöydän ääressä istui pari aikuista, joille mäti ei kelvannut ollenkaan, niin tätä herkkua riitti sitten meille muille enemmänkin. Suolauskin oli osunut kohdileen: silmät aukesivat aamulla ilman eri houkutteluja.

Normaalisti Anoppilassa ei pääruualla - ellei se ole keitto - tarjoilla leipää, mutta jouluna tilanne on toinen. Tarjolla oli vaaleaa paahtoleipää sekä makeaa saaristolaisleipää, joista molemmat sopivat juuri mädin kanssa syötäviksi. Minä tosin valitsin keitetyt perunat. Ensimmäisellä kierroksella.

Graavattua kalaa oli sitäkin kahta sorttia, siikaa ja lohta. Silakoita oli tänä vuonna jopa kolmea plaatua, vaikka niitä syövät vain Anoppi, Avokki ja meikäläinen. Muut kronklaavat ihan sumeilematta, eivät suostu edes maistamaan, kun pelkäävät vähänkin 'oudompia' ruokia. No, tässäkin tapauksessa se koitui vain meidän muiden voitoksi. Anopin silakkarullat ja marinoidut silakkapihvit ovat kerrassaan maukkaita. Tänä vuonna oli myös kaupan silliä, joka ei ollut huonoa sekään.

Kalojen jälkeen tarjoiltiin perinteisesti kinkkua - jonka TM oli paistanut ihanan meheväksi - ja kinkun paistoliemestä tehtyä kastiketta, Anopin täydellisesti imeltynyttä perunalaatikkoa sekä juuri sopivan makeaa lanttulaatikkoa, herneitä, rosollia ja sienisalaattia. Jopa rosollia, josta en hirveästi itse pidä, otin lisää, koska sekin maistui todella hyvältä.

Jälkiruuaksi oli itsetehtyä hedelmäsalaattia kinuskikastikkeen kanssa. Lisänä suklaisen synttärikakun jämä, joka oli ihan suussasulavaa ja jota söin pienen palan granaattiomenan siementen kera.

Palanpainikkeena oli vettä - kuplilla ja ilman -, olutta sekä molempia väriviinejä kullekin mieltymyksensä mukaan. Viinin juonnista tuli se jokajouluinen typerä keskustelu Appiukon taholta siitä, kuka meillä ajaa kotiin ja vaikka olin pyhästi itselleni luvannut olla sanomatta mitään ja vielä TM:ää käskenyt sanomaan isälleen, että antaisi meidän itse hoitaa se asia, niin Appiukon vain jankatessa sitä uudestaan, en voinut olla toteamatta suht kipakasti, että ollaan molemmat jo keski-ikäisiä ja juotu viinaa ennenkin, joten eiköhän osata sen kanssa ihan itse jo tehdä päätöksiä. Jotta herra on hyvä ja kaataa vain, kyllä me sitten laitetaan stoppi, jos tarvetta ilmenee. Yleensä ei ilmene enkä tuolla nyt tarkoita sitä, että meidät olisi juotettu turvoksiin...

Lahjahässäkän jälkeen saatiin sitten juoda rauhassa kahvit, jonka kanssa tarjottiin joulukakkua, jossa oli pähkinöitä ja muita jouluisia makuja. Pienen nokareen sain mahtumaan sitäkin alas.

Juu, eipä jäänyt nälkä tämänkään vuoden jouluaterialta, mutta siltikin kotona vielä elokuvaa katsellessa otin vähän brie-juustoa ja valkoviiniä. Ja pähkinöitä. Ja konvehteja. Ja mandariineja. Ihan pohjaton kaivo, ei sille mitään voi. :D

JälkiMärinät:
Kaikki toki tietävät, mitä tällainen mässäily tuo tullessaan: vatsan, jonka viereen ei meinaa mahtua nukkumaan. Mutta sen lisäksi se tuottaa outoja unia. Meikäläinen näki viime yönä unta 'kakkoshädästä'. Ja siitä, että se iski, kun oltiin eksytty autoajelulla eikä lähimmästä eriöstä ollut hajuakaan. Ihan painajainen.

Että sen verran oli ruuansulatusjärjestelmä ylikuormitettu, jotta piti tehdä hommia läpi yön. Tänään en kyllä syö yhtään mitään. Ennen kuin iltapäivällä Anoppilassa taas.