21.luukku: Musiikin siivin

Eilisen saldo lipsahti kyllä aika tanakasti musiikin puolelle. Jopa sellaisen hienomman 'kyldyyrin' puolelle, voisi joku sanoa.

Iltapäivästä näet kipaisin Tuomaan markkinoiden kautta laulamaan vielä kerran kauneimpia joululauluja. Tällä kertaa Tuomiokirkkoon, jossa on tuttu nainen kanttorina.

Tsiisus, että oli kirkko kuin nuijalla lyöty! Itse tulin paikalle n. puoli tuntia aikaisemmin ja sain väenpaljoudesta huolimatta oikein hyvän paikan heti poikkikäytävän jälkeiselle ensimmäiselle penkkiriville, kun uskalsin kysyä, varaako yhden nuoren naisen takki paikkaa jollekin. Ei varannut ja pääsin sen takin tilalle. Sen jälkeen alkoikin kirkkoon virrata porukkaa ihan jokena. Lehtereitä myöten oli jokainen istumapaikka käytössä eivätkä kaikki halukkaat valitettavasti mahtuneet edes sisälle, kun seisomapaikkoja ei ollut tarjolla. Onneksi laulu kuului kaiuttimista myös ulos eli jos uskalsi, niin sai laulaa ulkona mukana, mutta ainakin kuunnella.

Kivaa oli ja laulettiin vain helppoja lauluja. Vaikka meikäläinen nyt osaa vuosien kokemuksella koko vihkon, mutta monille osa lauluista on varmasti vieraita. Ja ehkä vähän outojakin. Mutta eilen pystyi koko kirkkoväki osallistumaan laulantaan. Ihanasti laulu kaikui kauniissa Tuomiokirkossamme.

Lähtiessä moikkasin vielä kanttoria ja kiitin säestyksestään, joka meni ihan nappiin. Mikä asia ei suinkaan ole itsestäänselvää huolimatta siitä, että ovat koulutettuja ihmisiä siellä urkupenkillä. Tämän naisen tosin tiesin jo entuudestaan hyväksi urkuriksi ja pianistiksi.

Tuomikirkosta siirryinkin sitten sujuvasti toisenlaisen musiikin pariin Musiikkitalolle. Siellä oli tänään loogisesti torstaisarjan konsertti, jossa esiintyi mm. Karita Mattila ja sellisti Anssi Karttunen RSO:n kanssa, jota johti Hannu Lintu.

Voi pieksut, että oli kyllä taitavaa laulua ja soittoa! 'Marita Kattila' eläytyi niin täysin Sibeliuksen Luonnottaressa ja Saariahon Miragessa, ettei sitä pysty sanoin kuvailemaan. Onhan hän kyllä niin omaa luokkaansa taiteilijana, todellinen suuri tähti. Tuntui, että yleisökin häntä jotenkin ujosteli, kun aplodit olivat jotenkin liian vaisut. Vasta konsertin lopussa ihmiset älysivät taputtaa kunnolla, mutta siinä vaiheessa Karita oli jo lämpiössä tai matkalla jatkoille.

Muuta esitettyä musiikkia olivat Debussyn Faunin iltapäivä, Ravelin Daphnis ja Chloe, Magnus Lindbergin Sellokonsertto nro 2 sekä Jouni Kaipaisen teos, jolla oli niin erikoinen nimi, ettei se jäänyt mieleeni.

Konsertti alkoi ja päättyi helposti sulavaan musiikkiin, kun taas keskellä konserttia olivat ne modernit teokset, jotka ällistyttivät ainakin tällaista tavallista kuuntelijaa. Pakko on ihmetellä - ja ihailla -, miten esim. Kaija Saariahon aivot oikein toimivat, kun saavat aikaiseksi tuollaista musiikkia. Hänellä täytyy olla paljon enemmän aivokapasiteettia käytössään kuin meillä tavallisilla kuolevaisilla.

JälkiMärinät:
Luisuminen jouluun alkanee tänään. Joululahjat on melkein kaikki ostettu ja osa paketoitukin jo. Alustava siivous on tehty, lasten huoneet ovat vielä kuin pommin jäljiltä, mutta ne pitääkin siivota vasta minuuttia vaille aattoa, muuten eivät pysy siisteinä sinne aattoon saakka. Kaikenlaista pientä säätöä on vielä tehtävä, mutten jaksa stressata. Tänäkään jouluna. Tärkeintä on yhdessäolo. Niin nyt kuin muinakin aikoina.

pst. Ulkona on +8,3 astetta. Tää menee jo naurettavaksi.