maailmassa on pahuutta ja vääryyttä

Ja nyt kun olen otsikolla harhauttanut teidät tänne paljastan, etten tuolla tarkoita sitä maailman pahuutta ja väärryttä, joista ollaan viime aikoina saatu lukea lehdistä, vaan ihan absoluuttista pahuutta ja vääryyttä.

Pienin on innostunut taas katsomaan Disneyn piirrettyjä leffoja.

Pienin: "Tuu, äiti, katsomaan mun kanssa tätä."

mä: "Mitä sä katot ?"

Pienin: "Dumboa."

mä: "Mä en voi sitä katsoa. Se on ihan liian surullinen."

Pienin: "Tuu nyt kuitenkin, mun kanssa."

Menin. Ja mitä siitä seurasi ? Vollaamista, tietenkin!

Niin. Ei siis todellakaan mitään isoja hiljaisia kyyneleitä vierimässä alas poskillani, vaan täysmittaista ulvontaa (siis kyllä, ääneen) ja tuhannen kollotusta niin, että eritteet vain lensivät pitkinpoikin! Eikä siitä meinannut tulla loppua ensinkään.

Isompi tuijotti ällistyneenä telkkaristuolista sitä metakkaa ja kysyi, mitä hittoa sohvalla oikein tapahtui.

Pienin (naurussasuin): "Äiti itkee, kun Dumbo on niin surullinen."

Huutonaurua myös telkkarituolissa.

Mutta kyllä. Inhottavat ihmiset kiusasivat pientä norsuvauvaa ja sen rakastavaa äitinorsua erilaisuuden vuoksi. Eikö siinä ole muka pahuutta ja vääryyttä ihan tarpeeksi itkuun ? On!

Onneksi paha kuitenkin saa aina palkkansa ja vääryys korjataan. Mutta silti en katso sitä leffaa enää ikinä, se on vissi kuin lehmän tissi.