perjantai 5. helmikuuta 2016

pitkä perjantai


Aurinko nousee,
On kastetta maassa.
Aika on herätä,
Nousta ja lähteä,
Kohdata ystävä kallehin.

Niin kaunis on maa,
Niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
Ja varjoisat veet,
Niin varjoisat veet.

Päivä on kirkas,
Vain metsässä tuulee.
Aika on leikin
Ja naurun ja riemun.
Mukana ystävä kallehin.

Niin kaunis on maa,
Niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
Ja varjoisat veet,
Niin varjoisat veet.

Aurinko laskee,
Jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.

Kari Rydman

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos <3. Pää meinasi räjähtää illalla überraskaan päivän jälkeen.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos <3. Tilaisuus oli kaunis ja rauhallinen kaikesta surullisuudestaan huolimatta. Ensimmäinen meikäläisen kohdalla, joka ns. räjäytti potin. Järki ei ymmärrä vieläkään eikä halua uskoa tapahtunutta todeksi.

      Poista
  3. Rutistus täältäkin <3

    VastaaPoista