Meinaan tuossa Vuoden Paskin Mutsi -kisassa. Siis meikäläinen. Eipä ole muilla paljon jakoa niille palkinnoille, vaikka alkuvuodessa vasta ollaankin.
Tuli käytyä 'pikkasen' kuumana lapselle. Samoilla höyryillä raivosin sitten vielä toisellekin lapselle huomattavasti pienemmästä syystä, mutta samalla intensiteetillä. Tapahtui ns. lumipalloefekti ja kaikkihan tietää, miten siinä lopulta käy. Ei ainakaan hyvin.
Pyysin kyllä anteeksi, mutta se ei ainakaan meikäläisen pahaa mieltä yhtään vähentänyt. Toivottavasti lapsen edes vähän.
Unet ainakin karisivat silmistä viimeistä hippua myöten. Siltikään en suosittele lääkkeeksi väsymykseen. Mieluummin kärsisin väsymyksestä kuin pahasta mielestä.
JälkiMärinät:
Laittaisin hormonipillereiden syyksi, jos kehtaisin, mutta niin paljon pokkaa ei löydy edes minusta.
Aina ei voi se paras mutsi. Joskus on pakko olla se paskin. Ja koska mä olen se, johon voi liittää lauseen "positiivisuus on pers....tä", niin siitäkiin voi löytää jotain hyvää. Aina ne jotain oppii. Tai sinä ;)
VastaaPoistaÄlä sure, aamulla kaikki on toisin. Ainakin on perjantai.
Kun olis edes joskus... Jotenkin tuntuu, että meikäläisen oppimiselle on tullut stoppi. Samoja mokia rämmin.
PoistaAinakin on perjantai.
Älä sure. Olen ollut itse vuoden paskin mutsi ja vuoden paskin kokki. Aina ei voi voittaa
VastaaPoistaMutta jos joskus pääsisi edes pistesijoille... *huoks*
PoistaÄlä välitä. Ajankohtainen aihe. Mulle kävi äsken samoin eli meitä paskoja mutseja on muitakin. Vv-oireet kokeneena voin sanoa, että kyllä voit laittaa hormonipillereiden syyksi.
VastaaPoistaEikä me mitään paskamutseja olla. Näin tänään duunissa sellaisen näytelmän sairasvuoteen äärellä (äiti -tytär), että me ollaan kuule melkein enkeleitä :)
Taivahan kiitos! Suhun voi aina luottaa! Siis vertaistukimielessä. Ja muutenkin. Helpotti paljon tietää, etten ole yksin tunkiolla. :)
Poista