lauantai 6. helmikuuta 2016

Oksan sahausta

En ole kirjoittanut sanaakaan tästä Euroopan kansainvaellustilanteesta. Ehkä osittain siksi, että mielipiteeni ja ajatukseni siitä ovat kovin hajanaisia. En osaa olla jyrkästi mitään mieltä puolesta tai vastaan. Siksi ihailenkin ihmisiä, joilla on kristallinkirkkaat ja graniitinkovat mielipiteet aiheesta nimeltä "Pakolaisuus" ja "Maahanmuutto". Olenkin mieluummin lukenut muiden mielipiteitä kuin jakanut omiani, jotta saisin selville, mitä mieltä itse oikeasti olen tästä asiasta. Valitettavasti sitä selvyyttä ei vain tunnu syntyvän.

Nyt olen huomannut, että minua on alkanut hieman tympiä kovin kovasanaiset maahanmuuttovastaiset mielipiteet. Ihailen toki edelleenkin mamu-vastaisten henkilöiden johdonmukaisuutta ja sitä suurta tiedon määrää, joka osalla heistä on, mutta siltikin jatkuva rutkuttaminen ja paniikin lietsominen ynnä hysteroitseminen aiheesta alkaa jo kyllästyttää. Se on menettänyt 'rapeutensa' ja on alkanut tuntua nahistuneelta vatvomiselta, josta ei tunnu tulevan loppua. Jatkuvaa itsensä toistamista, johon väkisin pidemmän päälle kyllästyy.

Tuollaisella saman laulun laulamisella ilman toteuttamiskelpoisia ratkaisuja nämä mamu-kriitikot vain sahaavat omaa oksaansa ja saavat tällaiset meikäläiset, jotka eivät ihan tarkkaan osaa määritellä omaa kantaansa, kääntämään heille selkänsä lopullisesti. Mikä on tietysti heidän kannaltaan erittäin huono asia, koska eikö heidän tarkoituksensa ole juuri saada puolelleen meitä mielipiteissään epävarmoja. Turhaahan mamu-vastaisten/ kriitikoiden on kerätä suitsutuksia ja tykkäyksiä samanmielisiltä, sillä hehän ovat jo samalla puolella mielipideaitaa.

Luulen juuri siinä mielessä edustavani tavissuomalaista (perussuomalaista ei sanana voi enää käyttää, ettei tulisi väärinkäsityksiä), että olen vähän saamaton mielipiteissäni. Voin olla tänään ehkä tätä mieltä ja huomenna sitten toista mieltä. Vähän sen mukaan, miten hyvin joku osaa asioita minulle perustella. (Joku sanoi tuota joskus hyväksi ominaisuudeksi, mutta en ole itse siitä ihan varma.) Siltikään jankuttamisesta ja inttämisestä en tykkää, vaikka se olisikin terävää sanailua.

Mielestäni suomalaiset ovat vuosien varrella muuttuneet noin pääsääntöisesti suht avarakatseisiksi ja monimielisiksikin. Vaikka kutsun itseäni ja ystäviäni monimielisiksi (= paljon muuttuvia mielipiteitä) taviksiksi, ei se ole synonyymi sanalle 'tyhmä'. Me vain katselemme asiaa monelta eri kantilta ja pystymme antamaan arvon jollekin sellaisellekin, josta emme välttämättä ole ihan kokonaan samaa mieltä. Se, että joku katsoo esim. maahanmuuttoa kovin kapean putken läpi, ärsyttää. Väkisinkin muodostuu mielikuva ahdasmielisestä ihmisestä sitten monessa muussakin asiassa, vaikka se ei olisikaan totta.

Tähän loppuun nyt sitten kerron, mitä mieltä minä olen tällä hetkellä tästä vallitsevasta kaaoksesta Euroopassa.

Olen sitä mieltä, että hädässä olevia ihmisiä pitää auttaa. Piste.

Siinä se ydin. Sen sijaan se tapa, miten heitä autetaan ja missä laajuudessa sekä miten hädänalaisuus määritellään, onkin sitten toinen juttu eikä minulla ole siihen antaa vastauksia. Jos olisi, en istuisi nyt tässä näpyttelemässä, vaan olisin päättämässä Suomen asioista yhdessä Isojen Poikien kanssa. Sen vain tiedän, että meillä on mistä antaa - katsokaapa vaikka ympärillenne ja verratkaa sitä hädänalaisen tilanteeseen.

En tietenkään tarkoita, että meidän pitää luopua kaikesta, mutta kun tuntuu, että osa ihmisistä ei ole valmis luopumaan mistään. Jotkut tuntuvat olevan sitä mieltä, että auttaa toki voidaan, jos se ei mitenkään notkauta omaa/ suomalaisten yltäkylläistä hyvinvointia ja siitä saadaan jotain vastinetta, mikä vesittää auttamisen periaatteen kokonaan. Sitä voisi mielestäni luonnehtia jo törkeäksi itsekyydeksi eikä sillä kovin pitkälle pötki tässä yhteiskunnassa, jossa meistä kaikista kuitenkin pidetään ihan käsittämättömän hyvää huolta myös yhteisillä varoilla.

Se tie, että suljetaan ovet ja sanotaan, että "pitäkää te huoli omista asioistanne/ ihmisistänne, me pidämme omistamme", johtaa suoraan helvettiin. Tämä meidän piskuinen Suomemme ei pärjää tässä maailmassa yksin ilman kenenkään apua. Mekin tarvitsemme apua ja yhteistyökumppaneita ihan joka ikinen päivä muualtakin maailmasta, koska omat resurssimme elämiseen eivät yksinkertaisesti täällä peräkurjalassa vain riitä. Ei meillä ole varaa eristäytyä ja se tarkoittaa sitä, että yhteistyötä on tehtävä. Monellakin tapaa, vaikkei se aina niin kivalta henkilökohtaisella tasolla tuntuisikaan.

Ja se siitä tämän lauantain saarnasta. Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille.

10 kommenttia:

  1. Niin, punnittua puhetta. Olenkin jo vähän odotellut ulostuloasi tästä asiasta.

    Minä yhdyn hyvin pitkälti viisaan Presidenttimme viimeviikkoiseen puheeseen, tolkun ihmiset ymmärtävät, että auttaa pitää, mutta rajansa se on pienen, lamassa kyntävän maan kantokyvylläkin.

    Ymmärrän sen, että se osa kansasta, johon hallituksen pakon edessä tekemät kiristykset maksujen korotukset kipeimmin osuvat, eivät jaksa olla ihan niin avaramielisiä kuin se osa, jota nämä leikkaukset eivät ihan niin kipeästi vihlaise.

    Itse totesin taannoin apteekissa, että aha, viiden kympin omavastuu lääkeostoissa ylittyi yhdellä ostoskerralla. Minulle viisikymppinen on iso raha, mutta jollekulle toiselle se voi olla viikon bensa-, ruoka- ja lääkeraha. Joku imaisee saman summan kurkusta alas harva se päivä.

    Kaikki on niin suhteellista. Ja on inhimillistä katsoa näitä tilanteita omasta vinkkelistään.

    Kyllähän se risoo, kun näkee kuinka osa maahan nyt tulleista tyypeistä on selkeästi ihan väärillä motiiveilla tulleita. He saavat kuitenkin saman statuksen kuin ne oikeasti hätää kärsivät ihmiset.

    Huoh. Vaikea aihe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, kun ei ollut muutakaan, mistä kirjoittaa, niin päätin kokeilla tätä aihetta. Josko jotain sanottavaa löytyisi. :)

      Niitä pakolaisia, jotka oikeasti ovat hädässä on paljon, vaikkei yhtään vilunki-villeä joukossa olisikaan. Ihmisiä, jotka pakenevat kuolemaa ja kidutusta. Miten kukaan, jolla on turvallinen katto pään päällä ja lämmintä, voi sanoa, että "en auta" ? Inhimillistä on tosiaan katsoa omasta näkövinkkelistä eikä koko maailmaa voi pelastaa, mutta jos mulla on kolmet housut ja kaksi takkia sekä auto, niin vähemmälläkin pärjäisin, jos olisi ihan pakko. Jos sota ja kuolema uhkaisi.

      En ole kuullut vielä kenestäkään, joka olisi niin köyhä täällä Suomessa, etteikö pystyisi itseään edes silloin tällöin hemmottelemaan tupakalla, lasillisella punaviiniä, pitsalla, karkkipussilla, etelänmatkalla, harrastuksella, kotieläimellä, kulttuuririennolla tai jollain muulla yhtä elintarpeellisella. Jos sen pystyy tekemään, on millä tahansa mittapuulla mitattuna rikas, verrattuna niihin oikeasti hädässä oleviin pakolaisiin, jotka ovat lähteneet tuhansien kilometrien päähän KOTOAAN.

      Meillä on aika paljon sellaista ihan täysin ylimääräistä 'tuhlausta' (eli suomeksi ihkua ihanaa), josta voisimme ihan hyvin luopua eikä elintasomme laskisi tippaakaan. Toki, jos on tottunut siihen, että omistaa sitä, tätä ja tuota, niin ei siitä ole helppo luopua, se on tosiaan inhimillistä, mutta monissa tapauksissa itsekästäkin. Ne saavutetut edut ja asuinneliöt. ;)

      Eikä tämä ollut hyökkäys sinua kohtaan, kunhan yleisesti pohdiskelen. Lähinnä itseäni(kin) miettien. :)

      Poista
    2. Mä täällä "köyhänä" mietin samoja juttuja. Se köyhyys on kuitenkin aika suhteellista, kun on katto pään päällä ruokaakin lautasella ihan joka päivä.

      Pitäis aika kauhea tilanne tulla, että ottaisin kimpsut ja kampsut ja lapset ja lähtisin jonnekin keskelle ei-mitään ilman yhtä ainutta tuttua tai edes kielitaitoa. Olen sitten naiivi, mutta ei tämä nyt mikään paratiisi kuitenkaan ole, joten eiköhän aika monella ole oikea hätä siellä taustalla. Meidän suomalaisten voi vaan olla vaikea ymmärtää poliittista tai uskonnollista vainoa (joka voi kohdistua myös sellaisiin, joilla on siistit vaatteet ja kello...) kun meillä täällä hyvinvointivaltiossa ei sitä vaan ole.

      Poista
    3. No niinpä, emmehän me tiedä mitä on tulla vainotuksi uskontonsa tai mielipiteensä vuoksi. Mutta eihän meitä voi siitä syyttää. Olemme vain saaneet pikkuisen paremmat eväät elämään kun synnyimme tähän kylmään ja karuun mutta toistaiseksi rauhalliseen ja turvalliseen maahan.

      Äitini muistaa miltä tuntui lähteä itsenäisyyspäivänä evakkoon ja hänestä tuntuu hirveän pahalta nyt kun meitä syyllistetään siitä, ettemme voi auttaa jokaista tänne saakka taivaltanutta.

      Poista
    4. Marjaana:
      Niin, tai että sun lapsesi lähtisi yksin ilman vanhempia pakoon tappajiaan.

      Tänään kuulin todella koskettavaa tarinaa pakolaislapsista ja -nuorista ja sydän vuoti verta sitä kuunnellessa. Meillä ei ole mitään hätää kenelläkään täällä Suomessa. Meidän 'vähäosaiset' ovat miljonäärejä heihin verrattuna.

      Poista
    5. Hirnakka:
      Niin, no kyllä niitä tarinoita kuunnellessa aika hyvin käy ainakin osaltaa selväksi, mitä helvettiä se on, vaikkei suurta mielikuvitusta omistaisikaan. Muutaman kuulin juuri tänään.

      Ja mun mielestä juuri siksi, että meillä on käynyt tämä peikkomainen tuuri, että saadaan elää rauhallisessa maassa, jossa ei ihmisiä tapeta siksi, että he ovat savolaisia tai karjalaisia, meiltä pitäisi löytyä empatiaa, sympatiaa ja inhimillistä auttamishalua niitä kohtaan, joilla tuuri on ollut 'pikkasen' paskempi.

      Se on selvää, ettei jokaiselle tänne tulleelle pakolaiselle voida antaa maaplänttiä viljeltäväksi, kuten Ugandassa tehdään, mutta jotain voidaan todella tarvitsevien hyväksi kuitenkin tehdä. Ihan varmasti.

      Poista
  2. Kommaan poikkeuksellisesti anonyymina, koska vaitiolovelvollisuus. Perheenjäseneni oli hiljaittain useamman kuukauden töissä vastaanottokeskuksessa ja kyseisessä paikassa noin 95% väestä oli ns. elintasopakolaisia ja vain muutama ihan oikeassa hädässä. Suurin osa väestä oli hyvinkin varakasta (sehän ei toki tarkoita, että ei voisi olla henki uhattuna lähtömaassaan tms), ihan jopa näin länsimaisilla mittareilla mitattuna, vrt. esim. oma keskiluokkainen elintaso. Jossain muussa vastaanottokeskuksessa suhde varmasti onkin ihan eri, enkä tarkoita, että kaikki olisi rikkaita, mutta niitäkin on ja oma läheiseni osui töihin sellaiseen paikkaan, missä moni oli hyvinkin varakas. Mikä on tietenkin ihan loogista, lähtisihän Suomestakin sodan tullen varmasti ne rikkaimmat karkuun ja muut jäisivät tänne. Mutta joka tapauksessa, tarvittaisiin melkoisen hyvää järjestelmää, millä näitä turvapaikanhakijoita seulottaisiin. Toki tänne voi tulla varakkaatkin, jos on henki uhattuna kotimaassaan, mutta joku raja pitäisi vetää siihen, ketä kaikkia elätetään verovaroin.

    Lisäksi mielestäni yksikin raiskaus on liikaa. Raiskaavathan toki suomalaisetkin, mutta jotenkin nämä hommat täytyisi pystyä hoitamaan turvallisuus edellä, sillä yksikin nuoren tytön raiskaus on liikaa ja kukaan ei varmaan haluaisi, että se oma 14-vuotias tytär raiskataan jonkun tulijan toimesta, jonka kulttuuri on hyvin erilainen. Että itse olen jopa niin sika ajatuksiltani, että mielestäni asia pitäisi hoitaa jotenkin niin, että ainakaan ihan alkuun ei mamumiesten tarvitsisi edes liikkua omin nokkinensa pitkin kyliä. Tiedän, että on hyvin ongelmallinen asia hoitaa ja yksilönvapaus jne, mutta toisaalta esim. Australia sijoittaa turvapaikanhakijat jonnekin saarelle alkuun, mihin heille toimitetaan kaikki elämään tarvittava ja joku vastaava malli voisi olla hyvä Suomellekin.

    Itse sanoisin itseäni melko maahanmuuttokriittiseksi, mutta siltikään se ei estä sitä, etteikö tässä perheessä tehtäisi mamujen hyväksi töitä ja vaikken itse siellä keskuksessa ole ollutkaan, olen kuitenkin lähettänyt sinne tavaroita lapsia ajatellen. Hädänalaisia pitää auttaa ehdottomasti, se on mielestäni jokaisen parempiosaisen velvollisuus, mutta millä kustannuksella, se on toinen asia. Kovalla työllä rakennettua turvallista yhteiskuntaa ei pidä mielestäni asettaa riskiin tai vaikka asia ei tällä hetkellä itseäni koskekaan, niin silti hiukan arveluttaa, kuinka pitkät jonot on esim kunnalliseen terveydenhuoltoon suomalalaisella vähävaraisella sairaalla ja kuinka hankalaa on saada tarvitsemansa palvelut ja lääkkeet ja sitten turvapaikanhakijat käyttävät päivittäin niitä terveyspalveluja ja heitä viedään verovaroin taksilla tutkimuksiin. Pakko toki viedäkin, kun ihmistä ei voi hoitamatta jättää, mutta pitäisi säätää aika tiukat rajat, kuinka paljon sitä väkeä voidaan oikeasti tänne ottaa, mihin ne resurssit riittää, vaikka meillä toki onkin varaa mistä pudottaa, jos verrataan jonnekin ambomaalle, mutta pitäisi löytää joku järkevä auttamisen raja. Tyyliin voin viedä naapurin köyhälle perheelle ruokaa ja vaatteita ja vaikkapa elokuvalipun, mutta en voi tehdä sitä, jos jätän oman lapseni viemättä hammaslääkäriin ja ostamatta sille talvitakin, jotta voin ostaa ne naapurin lapsille. Omasta perheestä täytyy myös huolehtia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänne Suomen miellyttävään ilmanalaan tuskin kukaan halajaa ihan huvikseen, mutta voihan sellaisiakin hulluja olla. Luulen kyllä, että he palaavat vähin äänin takaisin sinne, mistä tulivatkin, kuten moni onkin jo tehnyt. Lisäksi palautuu vielä porukkaa senkin kautta, kun turvapaikkahakemus saadaan käsiteltyä eli seulontaa kyllä tehdään, jotta ne todelliset avuntarvitsijat erottuisivat joukosta. Jäljelle jäävä porukka on kyllä jo varmasti varsin kohtuullinen, kun vertaa niihin massoihin, mitä muihin maihin on valunut.

      Mutta niin, kyllä sitä hyväosainenkin kuolemaa pelkää ja lähtee pakoon, jos pääsee. Tämän päivän postauksen Elviksen vanhemmat - juristi ja professori - eivät valitettavasti päässeet pakoon. Heidät ehkä suomalaisetkin olisivat hyväksyneet pakolaisiksi, vaikka hyväosaisia olivatkin. Ehkä.

      Suomessa me olemme ihan uuden tilanteen edessä. Tällaista määrää pakolaisia ei ole tullut koskaan aiemmin ja on selvää, että toimintamalleja pitää rukata aikaisemmasta. Ja sitä kai Isot Pojat ovat suunnittelemassakin, jos olen oikein ymmärtänyt.

      Omasta perheestä saa huolehtia ja pitääkin. Eikä tarvitse rahaa tonnitolkulla kenellekään syytää. Mun pointti on vain se, että iso osa ihmisistä ei ole valmis antamaan yhtään mitään, vaikka taatusti voisivat. Eivät pakolaisille eivätkä sen puoleen kyllä suomalaisillekaan ns. huono-osaisille. Että siinä mielessä sekä suomalaiset että ulkomaalaiset huono-osaiset ovat ihan yhdenvertaisessa asemassa parempiosaisiin suomalaisiin nähden.

      Poista
  3. Kyllä, omaa oksaansa sahaavat, etenkin näillä kommenteilla naisiin kohdistuvasta ahdistelusta ja väkivallasta. Väittämällä, että suomalainen mies ei ahdistele eikä raiskaa vaan vain maahanmuttajataustaiset, saa minusta mahaanmuttokriittisiä vastustavan melko helposti ;)

    Muuten tilanne on monimutkainen, tottakai hädänalaisia pitää auttaa, piste. Mutta sitten on tämä lama ja leikkaukset, jotka kohdistuvat yhteiskunnan heikoimpiin: lapsiin, pienituloisiin, sairaisiin... Kyllä ei ole helppoa ratkaisua tähän, ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ihan naurettavia juttuja. Mokaavat vain itsensä lopullisesti. Meidän "sankarit". PAH!

      Ei ole helppoja ratkaisuja enkä tarkoita, että ihan kivikaudelle tarvitsisi taantua, mutta kyllä vaan ihmisillä on niin paljon turhaa kaikkea, jota ilmankin voisi elää ja niistä luopua. Miten sitä ennen pärjättiin, kun ei ollut kaiken maailman hilavitkuttimia ? Juu, vaikea on luopua saavutetuista eduista missään kohtaa. :)

      Poista