maanantai 15. helmikuuta 2016

maalaisjärjestä tohtorijärkeen

Säännöllinen liikunta voi vähentää masennuspotilaan unettomuutta ja yleistä jaksamattomuutta jopa yhtä paljon kuin lääke tai terapia. Hikiliikuntaa ei tarvita, kävely riittää.

LKT Katriina Kukkonen-Harjula

***

Tästä on ollut joskus keskustelua aikaisemminkin noin niin kuin ihan maallikkotasolla. Silloin muistaakseni asia tyrmättiin hölynpölynä asianosaisten taholta.

14 kommenttia:

  1. Tuossa nyt vain autuaasti sivuutetaan se tosiseikka, että moni masennuspotilas ei yksinkertaisesti pysty siihen säännölliseen liikuntaan, ei sitten niin missään muodossa, kun jo makuuhuoneesta olohuoneeseen siirtyminen voi tuntua maratonilta.

    Itsehän toki henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että liikunta (nimenomaan hikiliikunta, mitä raaempi rääkki sen parempi) on parasta mahdollista lääkettä lähes mihin tahansa vaivaan - mutta vain niille, jotka sellaisesta tykkää! Muillehan se on vain sitä raakaa rääkkiä eli yksinomaan ikävä asia. Enkä yhtään ymmärrä, miten ja miksi kaikkien pitäisi "tulla uskoon" liikunnan autuaaksitekevän vaikutuksen suhteen yhtään sen enempää kuin minkään muunkaan uskonsuunnan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen ehdottomasti viimeinen ihminen hehkuttamaan liikuntaa missään muodossa, missään tilanteessa. Mutta jos vaihtoehtona on lääkitys, joka vetää pöntön sumeaksi ja tunteet sileiksi, niin eikö näinä luomun kulta-aikoina liikunta vaihtoehtona tunnukin paljon... ihmis- ja korppaystävällisemmältä ? Musta ainakin.

      Kyllä lääkekin maistuu pahalta ja/tai sillä on kurjia sivuvaikutuksia usein, miksi siis liikkeelle lähteminen olisi yhtään helpompi resepti'lääke' ?

      En ole hurahtanut enkä hurahda, kunhan pohdin kun kerran tohtoritkin pohtivat. :)

      Poista
  2. Tottahan toki liikunta tekee hyvää, ihan mille tahansa sairaudelle, no melkein siis.
    Mutta Careliana tuolla kirjoittaa asiaa. Tutkimus johon blogin pitäjä viittaa, koskee lievää tai keskivaikeaa masennusta sairastavia. Vakava masennus on tila, jolloin mitkään tohtorin tutkimukset eivät riitä työntämään potilasta ulos kävelylle.

    Kannattaa pikkasen tarkentaa, ennen kuin 'yleisesti' puhuu masennuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten musta tuntuu, että jos lievää tai keskivaikeaa masennusta sairastavalle lääkäri sanoo, että "meepä kuule vähän kävelylle", niin tuleepi jumalaton älämölö. ;D

      Poista
  3. Niiin, muistathan nyt että masennuksesta ei tiedä kukaan noubadi mitään, edes lääkäri, ellei ole sitä itse kokenut. Eikä siitä voi kirjoittaa mitään, koska täten halvennetaan ja vähätellään niitä masistuneita.
    Sää ei voi olla masentava, koska taas vähätellään niitä jotka on OIKEASTI masentuneita.
    Että olepa sinä hiljaa.

    Sorieiolluteespakko :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D :D Mä niin olin jo unohtanut ton graniittiin hakatun faktan. Mut senkin uhalla sanon, että sää on vähän keskivaikeasti masentava. Jos ees aurinko paistais, niin olis vaan lievästi masentava.

      Poista
    2. Niin, täytyy vielä tarkentaa, että ihan läpiä päähäni minäkin sinänsä puhun - ikinä en ole masennusta itse sairastanut (vaikka omat f-alkuiset diagnoosini minullakin kyllä on, nih kerta, kyllä minäkin nyt kotitarpeiksi hullu kuitenkin olen!), mutta sen verran olen sivusta seurannut, että jotain luulen oivaltaneeni. Tosin on sekin mahdollista, etten oikeasti ole. Mistään mitään tiedä kuitenkaan.

      Poista
    3. :D :D Onko "kotitarpeiksi hullu" samassa kategoriassa "varttihullun" kanssa ? :D

      Poista
  4. Läheinen masennuspotilas on juuri ihminen, joka on käynyt 4-5 kertaa viikossa jumpassa tai "salilla". Kävelee paljon. Vaikka sydän verta itkee, tekee sitä, kun on ollut onnellisten aikojenkin tapa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan järkiratkaisu. Aivot on ihmeellinen kapistus ja jos se on jostain tykännyt ennenkin, niin saman syöttäminen tuottaa varmasti mielihyvää jollain tasolla ja sitä kautta helpottaa myös sydämen oloa.

      Poista
  5. Mitä asiaa ei netissä tyrmättäisi hölynpölynä? Eikä edes netin ulkopuolella, jos kyse on "asiantuntijoista"

    Itse uskon liikunnan voimaan, ehdottomasti. On jopa vähän omaa kokemusta.

    Vakava masennus on sitten juttu erikseen, ehkä liikunta siihenkin auttaisi mutta pitää olla joku joka vetää & työntää, jos ihminen ei itse kykene.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka en voi masennuksesta mitään tietää, kun itse en varmaan ole yhtään ollut masentunut tässä viime vuosina lasten ongelmien ja oman syöpänikään kanssa, niin kyllä sen tällainen tervekin ihminen tuntee mielialassa, kun on käynyt liikauttamassa evää. Liikuntahan käsittääkseni pistää jotkut mielihyvähormonit tai vastaavat liikkeelle.

      Poista
  6. Masennus ja suru ovat eri asioita.

    Tuo lainaus Katrin tekstiin ei oikein tuo esiin tutkimuksen varsinaisia pointteja:
    http://www.mielenterveysseura.fi/sites/default/files/inline/valmis_liikuntaa-laakkeeksi_depressio.pdf

    Kollega

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pika-analyysi meikäläisen mielenterveydestä. Kaikki ei tosiaan näy päällepäin. :)

      Poista