keskiviikko 24. helmikuuta 2016

kotiapu

Meinasin laittaa otsikoksi, jotta "kotiorja", mutta orjahan ei saa käsittääkseni palkkaa ja meidän 'kotiapu' saa. Ainakin nimellistä.

Itseasiassa siitä tämä koko homma lähti liikkeelle, kun meillä ei ole koskaan harrastettu mitään kiinteää viikko- tai kuukausirahaa. Siis lapsille, jos jollekin oli vielä epäselvää. Jossain välissä sitä kyllä yritettiin, mutta kun TM antoi aina 'sakkoa' pöölöilyistä tai siivoamattomasta huoneesta, niin usein kävi niin hassusti, että viikon lopulla 'palkkapäivänä' vanhemmat olivatkin saamapuolella. Eli ei oikein toiminut se systeemi, joten vähin äänin siitä luovuttiin.

Lapset ovat kyllä kiitettävästi kustantaneet omia hankintojaan saamillaan syntymäpäivä- ja joululahjarahoilla. Myös vaatteita, jos ne luokitellaan tarpeettomaksi luksukseksi, kuten esim. kolmassadas lippis tai urheiluliivi, josta ei varsinaista hyötyä ole ollenkaan. Samoin esim. lenkkarit, joissa hinnanlisää tulee nimestä ja siitä, että joku 'kuuluisuus' niitä käyttää, ovat lasten osaksi itsensäkustannettavien artikkeleiden joukossa.

Ja koska merkkipäivärahat tuntuvat olevan kovin kevyttä tavaraa ja siten helposti katoavaa, niin lapsilla tuppaa olemaan ns. krooninen kassavaje. Jossain välissä sitä paikattiin lainarahoituksella eli tuhlasivat jo ennakkoon tulevia rahaeriä, mutta siitäkin käytännöstä luovuttiin, kun merkkipäivän koittaessa ei päivänsankarille tuntunut jäävän enää mitään käteen lainanlyhennysten jälkeen.

Joten ainoa kaikkien kannalta edes jotenkin toimiva ratkaisu on kotiapu -systeemi. Mikä tarkoittaa sitä, että meikäläisellä on entistä vähemmän arkisia velvollisuuksia Talossa.

Työlistalla on mm. pesukoneiden tyhjennystä, imurointia, lumen kolausta, kauppakassien kantoapua, pieniä joka-paikan-höylä -askareita ja viimeisimpänä TM:n keksintönä saunan pesua sekä TM:n hiusten - lähinnä niskarajan - siistimistä kotikoneella.

Nämä viimeisimmät työt osuvat lähinnä TM:n rahapussiin, koska aikaisemmin saunan pesu on ollut hänen hommansa ja tuo hiusten siistiminen meikäläisen, mutta meikäläinen onkin ollut ilmaista työvoimaa. Mutta jostainhan niitä hommia on keksittävä, kun ei ihan ilman eestäkään ilkeä rahaa penskoille syytää. Eivätkä penskat voi kieltäytyä hommista, koska se rahapula.

Muutama päivä sitten oltiin lähdössä Isomman kanssa kauppaan. Huomasin, että eteisen yläkaapin ovi jotenkin 'nihnutti' eikä suostunut menemään kokonaan kiinni. Siellä kiskon välissä oli jotain esteenä ja pyysin Isompaa sitä katsomaan.

Aikansa sitä lattiatasosta nyhdettyään totesi, ettei se nyt vaan mene kiinni. Käskin ottaa tuolin avuksi.

Isompi: "Höh. Tolla tuolilla sä yltäisit sinne itsekin !"

mä: "Niin yltäisinkin, mutta kun on vaan niin paljon mukavampi, kun joku toinen tekee sen mun puolesta."

Kiipesi kiltisti tuolille, koskapa oli illalla lähdössä kavereiden kanssa kaupungille ja tarvitsi matkaan mukaan vähän mynttiä.

Kyllä täytyy todeta, että tällainen 'pientyönantajana' olo on varsin mukavaa. Sen kun vaan käskee ja 'työläisen' on pakko totella tai jää liksa saamatta. Eikä lakkoilustakaan ole mitään hyötyä, kun työnantaja pystyy itse ne tekemättömät hommat tarvittaessa hoitamaan. Aijaijai... *hihihih*

JälkiMärinät:
Oma työnantajani puolestaan näyttää orjapiiskurin elkeitään. Olisi vaan hyvä muistaa sekin totuus, että tyytyväinen työntekijä on tuotantotehokkaampi kuin vähemmän tyytyväinen.

8 kommenttia:

  1. Meillä on sellainen viikkorahasysteemi, jonka eteen tulee tehdä asioita. Eli oma huone on siivottava siivouspäivänä ja tietyt kotihommat hoidettava, niin viikkoraha tippuu kouraan.

    Mulle jää käytännössä ruoka- ja pyykkihuolto, kaiken muun tekee nuoriso kykyjensä mukaisesti (kuopus tyhjentää astianpesukoneesta aterimet, esikoinen muut, kuopus vastaa roskien viennistä ja lasi- sekä metallijätteestä, esikoinen taas biojätteestä. Pupuhommeleita jaetaan niiden kesken kans). En voi valittaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oli meidänkin tavoite, mutta reisille meni, kun kukaan - eivät lapset itsekään - ei koskaan muistanut, onko se viikkoraha maksettu vai ei. Ja oliko sen eteen tehty jotain tällä viikolla, vai oliko se viime viikolla.

      Meillä lapset tekevät jo jonkin verran itsekin ruokia. Esim. Pienin kunnostautuu munakkaiden teossa ja leipomisessakin. Isomman bravuuri on perinteinen makaroni-tonnikala -mössö eli kotoisesti "vehjeateria", kun mun mielestä se haisee ihan vehkeelle.

      Parasta on kyllä se, että imuroivat. Inhoan sitä(kin) kotityötä.

      Poista
    2. Kuopus teki tänään just ekaa kertaa ihan ite munakokkelia kun mä olin laiska p*ska ja löhösin sohvalla ;-)

      Eli eiköhän tässä pikku hiljaa päästä siinäkin kohti "omavaraisuutta"? Esikoisen leipomainto tosin on tyystin laantunut. Höh - paitsi paino kiittää!

      Poista
    3. Meillä Pienin teki pitsan ja hyvän tekikin ! :)

      Poista
  2. Meillä myös fyrkan eteen pitää hoitaa oma tonttinsa eli huoneensa kuntoon. Sen lisäksi bonusta voi ansaita mm. lumenkolauksella ja muilla askareilla.
    Koulumenestys palkitaan lukukauden lopussa.
    Ja vaatteiden ynnä muiden suhteen on samat säännöt Torpalla kuin Talossakin. Perusasiat kustannetaan, myös Urheilukanavan, härpäkkeitä ja logolisiä maksavat omistaan. Molemmat ovat melkoisia saitureita joten kassakriisi on harvinaisempi.,

    Hyvä näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se, mitä kukakin pitää siistinä huoneena, on kyllä harvinaisen liukuva käsite. Meillä ainakin. Mun mielestä näyttävät rottayhdyskunnan kaatopaikoilta, mutta asianosaiset itse eivät ole moksiskaan. "Ai, miksi siivota ?!? Täähän on ihan siisti." Just.

      Koulumenestyksestä meilläkin palkitaan. Ei niinkään hyvistä numeroista, vaan siitä työstä, mitä niiden eteen on tehty. Tulee edullinen kevät tänä vuonna... ;)

      Meillä myös raha teki jossain vaiheessa kasoja, mutta sitten löysivät molemmat shoppailun viekoittelevan maailman ja se niistä kasoista sitten, (velka)kuoppia ne nykyään ovat.

      Poista
  3. Halvatun tekstinsyöttö, mistähän tuo urheilukanava tuohon tupsahti? Piti olla urheilukamat.

    Huonesiisteyteen lasketaan myös tyhjennetty roskis ja likapyykkisäkki, pyyhityt vaakatasot ja imuroitu lattia ja tampattu matto. Aiemmin etenkin nuorin survoi kaiken sekalaisen aarteiston roskikseen muttei tyhjentänyt sitä koskaan, se oli arkisto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvelinkin, että tekniikka puhuu omiaan. :D

      Meillä Isommalla on vähemmän kamaa, joten huoneen siivoaminenkin tapahtuu helpommin. Ja myös useammin. Pienimmän huone... Epäilen, että siellä kasvaa uutta, ennen näkemätöntä elämää nurkissa. *huoks*

      Poista