tiistai 1. joulukuuta 2015

1.luukku: Työystävä

Vietin eilistä iltaa Työystävän kotona.

En ollut aikaisemmin hänen luonaan käynyt, vaikka olemme muuten olleetkin tekemisissä myös työyhteisön ulkopuollella. Siihen on yhtenä syynä ollut hänen miehensä, joka ei ole ehkä sitä seurallisinta laatua, vaikka muuten ihan asiallinen ihminen onkin. Nyt heidän parisuhteensa on tullut päätökseen, josta syystä lähdin toivottamaan Työystävälle onnea omaan kotiin.

Vein mukanani onnentoivotusten lisäksi perinteisen ruisleivän sekä ruususuolaa, palanpainikkeeksi glögiä ja tunnelmaa luomaan jouluisen kynttilän ja kukan. Lisäksi annoin joulukortin henkilökohtaisena toimituksena, jotta varmasti pääsee perille.

Siinä lämpimän juoman, juustojen ja pähkinöiden seurassa turisimme yli neljä tuntia eikä tuntunut missään. Kuten ei koskaan. Meillähän juttua riittäisi vaikka koko yöksi eikä siltikään oltaisi päästy kuin raapaisemaan pintaa.

Työystävä on meikäläistä reilusti nuorempi ja elämäntilanteensakin on monellakin tapaa ihan erilainen kuin minulla, mutta silti tulemme ihan käsittämättömän mainiosti toimeen keskenämme. Kunnia siitä taitaa kyllä suurimmalta osalta mennä hänelle, koska minähän tunnetusti olen haasteellinen sekä ihmisenä että ystävänä, vaikka ystäville patauskollinen olenkin.

Luonteeltaan Työystävä on rauhallinen, harkitseva ja diplomaattinen, vaikka erittäin puhelias ja ihastuttavan nauravainen onkin. Hän kestää kuin kallio meikäläisen tupsahdukset, jääräpäisyyden ja ehdottomuuden, mitä tulee tiettyihin mielipiteisiin. Olemme kuitenkin monista asioista niin samoilla linjoilla, että näitä pehmeitäkin yhteentörmäyksiä harvemmin tulee.

Lisäksi hän tietää paljon erilaisista asioista, koska seuraa kiinnostuneena tapahtumia täällä kotimaassa ja maailmallakin. Hänen kanssaan on mielenkiintoista keskustella juuri siksi, kun hän on niin valtavan yleissivistynyt. Siltikään hän ei koskaan pyri tiedoillaan pröystäilemään, vaan keskustelut ovat mukavaa ja vilkasta ajatustenvaihtoa alusta loppuun. Myös työasioissa hän on tarkka, monitaitoinen ja avulias, josta syystä haen juuri häneltä hengenvahvistusta silloin, kun eteeni tulee kinkkinen tapaus. Monta solmua olen selvittänyt hänen avullaan vuosien varrella.

Eilen, kuten aina jutellessamme, nauroimme taas monta kertaa ja monia eri asioita. Sekin on kyllä läheisen ystävyyden - koska sitähän se meidän välillämme on - tärkeitä kulmakiviä, että huumorintaju on niin samanlainen, että pystymme nauramaan itsellemme, toisillemme sekä kaikille muillekin ympärillämme. Toisaalta pystymme myös itkemään, jos siltä tuntuu, eikä kyyneleet häiritse tai hämmennä kumpaakaan. Voimme näyttää myös näitä 'hankalia' tunteita toisillemme tietäen, että lohtua ja tukea saa aina.

Anna-Leena Härkönen on jossain kirjoituksessaan sanonut, että ystävättären tärkeimpiin piirteisiin kuuluu myös mm. se, että ystävättäreltä saa aina taustatulta tueksi, kun miesasioissa mättää. Myös tämä piirre löytyy Työystävän kanssa meistä molemmista: jos äijä on käyttäytynyt pölvästimäisesti, niin aina voi luottaa, että toiselta saa ymmärrystä, ällistelyä sekä tarvittaessa neuvoja, miten pistää ukko ruotuun. Ihan täydellinen piirre naisystävässä, Anna-Leena on niin oikeassa jälleen kerran.

Eipä siis ihme, että eilinen ilta meni kuin 'siivilä' ja Työystävä lupasi kutsua minut kylään toistekin.

Olen tosi kiitollinen, että elämässäni on Työystävän kaltainen rakas ja ihana ihminen.

6 kommenttia:

  1. Ihana, että vinkkasit mistä sinut löytää. Sun tekstit vaan on sellaisia, joiden parissa mä viihdyn. Ihana ystävä sulla työelämässä. Mullakin on aina ennen ollut työkavereina sellaisia, joista on tullut hyviä ystäviä myös siviilielämässä, mutta täällä Turussa se ei kuulu kuvioon. Työkaveri ei kuulemma ole kaveri (olen kuullut). Joten ihan ihmisiä on töissä ympärillä, mutta that´s it. Se on minusta kurjaa, koska työkaveri saattaisi olla ihan ihana myös ystävänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä siinä joku paikka jäätyy ennen kuin meikäläinen herkeää kokonaan kirjoittamasta. :D

      Mulla on vuosien varrelta jäänyt muutama muukin ystävä matkaan työpaikoilta, kun olemme lähteneet eri teille, mutta tuollainen, jota tapaa monta kertaa viikossa, on tietty paras. Saa päivitettyä kaikki uutiset per heti.

      Outo asenne, etteikö työkaveri voisi olla myös ystävä/ kaveri. Mitenkäs ne, jotka ovat muuttaneet työn perässä ihan vieraalle paikkakunnalle, jossa ei ole sukulaisia/ opiskelukavereita/ muita tuttuja, koskaan saavat ystäviä, jos töistäkään niitä ei voi saada ? Kyllä ovat turkulaiset väärässä tässä asiassa.

      Poista
  2. Tadaa...löysin sut :) pikkasen kävi kauhukuva mielessä, kun ovi oli lukossa.
    Ihana työystävä sulla.Mullakin on muutamia matkan varrelta.Ihania ja tärkeitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sorisorisori... Mä oon vähän liian hätäinen liikkeissäni. :)

      Työystävä on ihana ja se vielä pitää muakin ystävänään. Ihan täydellistä!

      Poista
  3. Kaunis tarina ystävyydestä. Olet onnekas kun sinulla on hänenlaisensa ihminen elämässäsi. Ja hän myös.

    Kivaa viikkoa!
    PeeÄäs: arvaapa kihahtiko verenpaine tappiin kun entinen blogi oli kiinni? Ei saa vaivaista räähkää tuolleen säikytellä ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen onnekkaampi. :)

      Nyt kyllä meni häntä koipien väliin... Sorittelut sinnekin. En aatellut olevani vaara kenenkään terveydelle... vaikka toisaalta... ;D

      Poista