sunnuntai 13. joulukuuta 2015

13.luukku: Luettua

Lukeminen on hieman hidastunut, koska työ haukkaa ison palan oivallista lukuaikaa, mutta jotain sentään olen saanut luettua tässä viime aikoinakin.

Lainasin Marian Keyes'n kirjan Peiton alla - Tarinoita kirjailijaelämästä siksi, koska takakansi lupasi huumoria ja naurua.

Liikaa lupasi. Ihan ok ja harmiton kirja oli, mutta kertaakaan en nauranut. Ehkä hörähdin, mutten ihan varma ole siitäkään. Härkösen kolumnit pesevät Keyes'n mennen tullen todella kirkkaasti. Lukekaa omalla vastuulla, jos luette.

***

Lainasin myös Lasse Norreksen elämäkerran Kuunaama, tarinoita tähdistä, jonka on kirjoittanut Paavo Nurmi. Ja luinkin sen.

Ajattelin, että kirja olisi täynnä huikeita tarinoita ja en nyt ihan väärässä ollutkaan. Siltikin ne tarinat jäivät jotenkin torsoiksi ja kirjan yleisvaikutelma on luettelomainen. Siihen nähden, että Norres on elänyt todella mielenkiintoisen elämän, olisi voinut uskoa, että tarinoissa olisi ollut enemmänkin 'kaluttavaa'. Vasta kirjan viimeinen luku, joka kertoo hänen perhe-elämästään nyt, tuo elävyyttä ja lämpöä mukanaan. Jotain sellaista persoonallisuutta, jota olisi toivonut löytävänsä läpi kirjan.

Nähtävästi näiden elämäkertojen kirjoittajilla on haasteellinen tehtävä edessään, koskapa joissain tapauksissa kansi tuntuu antavan enemmän kuin itse sisältö. Enkä tällä nyt tarkoita juuri tätä kirjaa, vaan ylipäätään. Mielestäni Kuunaaman voi kyllä lukea vallan hyvin pienestä pettymyksestäni huolimatta.

***

Kolmas lukemani kirja on Anna Perhon Pientä säätöä, jonka luin melkein yhdeltä istumalta. Eli siitä voitte päätellä, mitä mieltä siitä kirjasta olen.

Viihdyin. Nauroin täyttä kurkkua. Kerran nauroin yhdelle lauseelle monta kertaa, koska se vaan... niin osui. Sarjassamme siis niitä kirjoja, joita ei missään nimessä pidä lukea julkisilla paikoilla. Eikä tätä asiaa voi koskaan painottaa tarpeeksi. Tein meinaan itse sen mokan lukiessani Perhon kirjaa. Taas kerran.

***

Heräteostoksena lainasin Ville Blåfieldin ja Reetta Rätyn kirjan Kuka hullu haluaa poliitikoksi?

Hyvä kirja oli ja vauhdilla sen luin. Mielenkiintoinen, ei yhtään puiseva, vaikka poliitikkojakin siinä haastateltiin. Kieli ja teksti oli sujuvaa ja helppoa luettavaa.

Ainoa, mikä pikkasen häiritsi, oli kirjoitusvirheet. Huolimattomasti oikoluettu kirja ja vaikkei niitä montaa ollut, niin meikäläisen mielestä niitä ei pitäisi olla yhtään.

JälkiMärinät:
Ikkunalla palaa jo kolmas adventtikynttilä. Pyhäpäivästä on tulossa monella tapaa kiireinen, mutta siitä lisää toisaalla, jahka päivä siihen pisteeseen etenee.

Päivän sana on Sananlaskuista 15:33

Herran pelko on viisauden koulu, kunnian tie käy nöyryyden kautta.

Tuli muuten mieleeni, että kukaan lukija ei vissiin koskaan ole tainnut mäkättää siitä, että aina välillä viljelen näitä raamatunlauseita täällä kirjoitusteni seassa. Olisko Nolliksen pelko syynä. No, kai siinäkin on viisauden siemen. *hih*

8 kommenttia:

  1. Nolliksen pelko on viisauden alku, vai miten se vanha sanonta menikään?

    Mä itkin just silmät päästäni syöpäsairaista nuorista kertovan kirjan, Tähtiin kirjoitettu virhe, äärellä. Voin (silti) suositella, ei ollut synkkä vaikka rankka olikin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, sitähän mä olen aina sanonut, että ei tartte tykätä, riittää kun pelkää. Ja tottelee. ;)

      Mä tiedän tuon kirjan, mutta kun olen näitä tarinoita kuullut ja lukenut ihan todellisesta elämästä aika monta, ei valitettavasti samaan perustuva fiktio enää oikein jaksa kiinnostaa. Hyvä kirja kuulemma silti, monet muutkin ovat kehuneet.

      Poista
  2. Meillä teinit ovat molemmat lukeneet tuon Tähtiin kirjoitetun virheen ja katsoivat leffankin.

    Minä muuten usein kurkkaan Perikunnan rippiraamatuista nuo säkeet kun eivät ole tuolla lailla numeroina suoraan tuttuja. Mutta nyt laitoitkin säkeet heti perään, kiitos. Ei tarvinnut etsiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kurkkaat vai ? :) Olet varmasti ainoa.

      Poista
    2. Mä oon vain niin utelias, jää vaivaamaan jos en tsekkaa :D

      Poista
  3. Mitä sitä mäkättämään. Kyllä sieltä Raamatustakin ihan viisaita sanoja löytyy moneenkin tilanteeseen. Ja mä kyllä allekirjoitan ton lopun tosta, en tosin tarkoita, että pitää nöyristellä, mutta elämän edessä on ihan hyvä välillä olla nöyrä ja uskoa että elämä jatkuu ja toivoa on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, yleensä kaikesta vähänkin uskontoon viittaavasta joku vetää porot kitusiinsa, että se on tuputtamista tai jotain.

      Juur niin. Ihmiset eivät tiedä, että monet sananlaskut, joita käyttävät ovat juuri Raamatusta. Ja olet oikeassa tuosta asenteesta elämää kohtaan.

      Poista