Eilen lunastin synttärilahjani, jonka olin saanut Äidiltä: lahjakortin kosmetologikouluun.
Lahjakorttiin kuului pakettihoito eli käsi-, jalka- ja kasvohoito ja olen saanut sellaisen ennenkin samasta kohteesta, joten tiesin, mitä ihanuutta on pari tuntia edessä. Se on meinaan paratiisin esikartanoita, kun mennään, kun yksi hieroo jalkoja ja käsiä ja toinen tuunaa pärstää. Tällä kertaa hoitajina taisivat olla sellaiset jo pidemmällä olevat opiskelijat, kun otteet olivat varmat ja napakat ja tuloskin siistiä ja tasaista. Kotiin sai viemisiksi vielä kynsilakan, jolla lakattiin varpaankynnet. Eli varsin näpsä paketti. Hintaa käsittääkseni alle 100 euroa.
Nyt on kynnet sekä jaloissa että käsissä niin maan viimeisen päälle tuunattu. Lisäksi värjättiin se vähän, mitä ripsistä ja kulmakarvoista on vielä jäljellä. Tai itseasiassa se 'vähä', mitä luulin niitä olevan, kunnes näin itseni peilistä uusilla karvoilla. Ripset olivat ihan jees, mutta kulmat... No, onneksi oli pipo mukana, jonka alle saatoin piilottaa kulmakarvani, kun menin kotiin ihan yleisillä kulkuneuvoilla. Joku olisi meinaan saattanut hälyttää Kissalan pojat noutamaan meikäläisen, sen verran julman näköiset ne nyt ovat. Terroristista menen taas kerran ihan täysillä.
Mutta ihanaa oli. Naamaankin lätkittiin ties mitä seerumeita sekä puhdistavia että ravitsevia aineita. Ainakin viittä plus joka välissä jotain kasvoveden tapaista. Kyllä sanon, että eipä olisi muuhun aikaa, jos samaa peliä pitäisi pelata kotona. Vesi ja silloin tällöin ruusuvesi riittäköön näin vanhalle akalle. Sitä paitsi ei se tyttö löytänyt mitään epäpuhtauksia meikäläisestä. Nenästä pari olemattoman pientä mustapäätä nipsaisi ja siinä se.
Jaloista sen sijaan sain - jälleen kerran - ihan erityismaininnan tytöltä. Ihmetteli, että miten [näin vanhalla] naisella voikin olla tällaiset räpylät, joita ei ole kengät mistään reunasta hiertäneet kovettumille. Meikäläiseltä ei siis edelleenkään löytynyt jaloista mitään hoidettavaa. Hieronnalla, rasvauksella ja kynsien laitolla pärjäsin taaskin. Ai, että mie nautin!
JälkiMärinät:
TM lappoi kuppiin äitinsä tekemään marjapuuroa.
mä: "Toi on kuin kokkareista valkovuotoa, mutta punaista."
TM: "No, sit on." Ja söi sen (siltikin) hyvillä mielin.
***
Sanoin Isommalle suihkussa, että sillä on brezneviläiset kulmakarvat (ei ole, pari karvaa kasvaa kulmakarvojen keskiössä). Luonnollisestikaan tuon ikäluokan epatolla ei ollut hajuakaan, kuka oli Leonid, josta syystä termi ei jäänyt mieleen.
Myöhemmin vessassa kysyi: "Mikä mulla kasvoikaan otsassa ?"
Mun ei tarvinnut edes miettiä vastausta, joka tuli kuin apteekin hyllyltä: "Kyrpä."
Naurettiin ainakin viisi minuuttia ihan kippurassa molemmat.
Näitä päiviä nyt vaan tulee eikä sille voi mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti