Luin eilen hyvän postauksen Uskosta. Siinä oli just pohdittu samalla tavalla uskoa, miten minäkin asiasta olen miettinyt. Kirjoittajan ajatusten 'liberaalisuus' vähän ehkä yllätti, kun tietää hänen taustansa. Siksi yllätys olikin positiivinen meikäläisen näkövinkkelistä katsottuna.
Välillä on usko kovalla koetuksella, mutta pidän kuitenkin tiukasti kiinni siitä varmuudesta, että jonain päivänä kaikki on hyvin ja kaikella tapahtuvalla on vakaa - hyvä - tarkoitus kokonaisuuden ja tulevaisuuden kannalta. Tällaisella uskolla ei toki välttämättä tarvitse olla mitään tekemistä kristillisen uskon kanssa.
Toinen asia, josta olen ehdottoman varma, on se, että rakkaus lapsiini vie vaikka läpi se kuuluisan harmaan kivenkin, vaikka kovin usein tunnen itseni riittämättömäksi ja virheelliseksi. Ihmisenä ja äitinä erityisesti. Tehtyjä virheitä - mitä ne sitten ikinä ovatkaan olleet - ei saa tekemättömiksi, täytyy yrittää vain olla tekemättä niitä lisää. Ja rakastaa.
JälkiMärinät:
TM on ihan kahju: se kannattaa sitä hemmetin Kukkenhaimin museota!! On kuulemma tarpeeksi elitistinen hanke, jotta sitä voi puoltaa, vaikka muuten kulttuurivastainen onkin.
Hullu se on, jos multa kysytään.
Nyt tuli paha riman alitus TM:ltä! Ei olis siitä uskonut...
VastaaPoistaEikun päinvastoin: just TM:n tapaista. Esittää jotain kroisosta, jota ei puristele, vaikka yhteisiä rahoja laitetaan kaikkeen turhuudenturhuuteen. Siinä on sellasta zimimäisyyttä: pyrkii tahallaan ärsyttämään tollasilla, vaikkei oikeasti ole sitä mieltä.
PoistaMä en oikein jaksa uskoa mihinkään lopulliseen hyvään enkä maailman reiluuteen. Sellainen on jotenkin naiivia. Mä tiedän olleeni onnekas kun olen saanut niin paljon kaikenlaista jota muut ovat jääneet ilman. Silti luulen, että ne seitsemän lihavaa vuotta on takanapäin, ja on luopumisen aika. On vaikea nähdä muuta kuin iänikuista pimeää ja loskassatarpomista räntäsateessa. Olisin kyllä mielelläni väärässä.
VastaaPoistaTM:lle propsit rohkeasta mielipiteestä ja perusteluista :) Mulle on ihan sama rakennetaanko moista tönöä vai ei.
On se lapsellista, mutta meissä kaikissa asuu pieni lapsi, joka tilanteesta riippuen haluaa uskoa hyvään ja parempaan. Esim. vakavasti sairastunut haluaa uskoa tervehtyvänsä, vaikka todennäköisyydet olisivatkin vastaan. Se on ihan luonnollista.
PoistaUsko siihen, että kaikki pysyy aina ennallaan, ei ole naiivia vaan tyhmää. Jokainen tietää, että kun aikaa kuluu ja ikää karttuu, niin väkisinkin elämä muuttuu. Joltain osin ehkä paremmaksi, joltain osin ihan varmasti huonommaksi. Ja sekin tiedetään ihan varmasti, että puolen vuoden päästä ei enää ole loskaa. Räntää voi hetkellisesti sataa, mutta se sulaa pois ja kesä - ainakin jonkinlainen - tulee. :)
No, heti kun TM alkaa mun kanssa käydä oopperassa, teatterissa ja taidenäyttelyissä vapaaehtoisesti - tai vaikka pakotettunakin -, niin sitten mä alan uskoa noihin sen mielipiteisiin. :)
Niin kuin tiedät, en ole minkään sortin uskovainen, mutta tuon toisen kappaleen allekirjoitan kanssasi. Maailmassa tapahtuu paljon pahaa. On lohdullista ajatella, että viattomien kärsimykset hyvitettäisiin tuonpuoleisessa. On se sitten mitä tahansa; paratiisi, nirvana, taivas tai kollektiivinen sielu.
VastaaPoistaSä olet hyvä äiti. Piste.
Guggenheim, huh. Onneksi en ole hesalainen :)
Mä kyllä luotan, että tapahtumilla on tarkoituksensa jo ihan tämänpuoleisessakin. Olen sen muutamaankin otteeseen jo todennut.
PoistaToivottavasti edes hetkittäin.
Joo, sano muuta. Ja mä olen sentään taiteen ystävä.
Saahan Kukkeli tulla JOS säätiö hoitaa kaikki kulut. Pahoin pelkään, että Rouva Naapurilla (kaupunginjohtaja..) on sormensa pelissä tässä henkiin herättelyssä.
VastaaPoistaEn luota patkääkään siihen, etteikö kuluja tulisi meille kaikille parhaimmassa tapauksessa. Grrr.
Poista