Aamut ovat pahimpia. Vaikka yö olisikin mennyt hyvin, niin aamulla herätessä kaikki möröt kuitenkin odottavat sängyn vierellä valmiina ahdistamaan puolustuskyvyttömän vastaheränneen nurkkaan. Epäreilua.
JälkiMärinät:
Eilen käveltiin Muorin kanssa haudoille. Onneksi olin laittanut Isomman vanhan takin päälleni, muuten olisin jäätynyt kalikaksi, Ei sillä, että olisi niin kylmä ollut, mutta kun se oli sellaista köpöttelyä, että meinasi alkaa vilustaa.
Haudoilla tavattiinkin sitten sattumalta puolisukua. Siis ihan hengissä olevia. Mikä oli hyvä, koska saimme opastuksen haudalle, jossa emme olleet vielä käyneet. Nyt tietää senkin kiven paikan.
Koska päivä oli ollut puuhakas (vaatteiden pesua, imurointia, vessan pesua, ruuan laittoa), ilta menikin sitten rattoisasti Downshiftaajia katsellessa. Aloitin sarjan ihan perinteisesti telkkarista, mutta kun unohdin seuraavani sitä ja yksi jakso jäi välistä, siirryin Areenan puolelle ja sieltä sen sitten katsoin pois kuleksimasta. Eli tykkäsin.
Kohta pitää suunnata kirkolle lauluhommiin. Kurkku tuntuu karhealta ja nenässäkin on tukkoisuutta. Varmaa tulossa takaisin se viimeviikkoinen plunssa. Ärsyttävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti