On se osaltaan kyllä pukeutumiskysymyskin, ei auta. Meinaan, jos pakkasta on 6-7 astetta, tuulee ja lunta vihmoo naamaa, mutta jos on Anopilta perintönä saatu toppatakki päällä, ei ole kylmä. Eikä potuta.
Siksi oli helppo aamulla hymyillä klo 6 aikaan Juhalle - Hgin kaupungin katujen kunnossapito-osaston poitsulle -, joka tuli kaverinsa kanssa kolaamaan bussipysäkkiä aurauksen jälkeen. Ja Juhakin hymyili minulle. Toivotettiin toisillemme iloiset hyvät huomenet huolimatta siitä jumalattomasta kelloajasta, jolloin hän oli jo töissä ja minäkin vankasti matkalla kaivokselle.
Ilman lunta ja yöllistä myräkkää emme olisi kohdanneet. Eli ei niin suurta 'pahaa', ettei jotain hyvääkin.
JälkiMärinät:
Pienin on kunnostautunut koulussa saamalla hyviä numeroita kokeista sekä kehuja Wilman kautta. Lisäksi ulkoilu maistuu, vaikka tuo sää ei välttämättä niin kutsuva olekaan. Olen iloinen ja ylpeä.
Isompi on kunnostautunut myös koulussa, mutta vähän toisella tavalla, meinaan kansallisessa kisassa. Viimeinen finaalirypistys on vielä edessä joulukuussa. Jännittävää.
Mulla on ollut vaikea-asteinen asennehankaluus tähän talven tuloon.Vielä viikko sitten tepsuttelin aurinkoisilla ulkoilureiteillä kanarialla pyyhkien hikikarpaloita ohimolta kesäisissä vermeissä,mutta kas tänään toppis sekä talviset muut lisävarusteet mukana taapersin uimahalliin vesijuoksuun.Elämä on, mutta oli ihan huippu reissu.Jälkikasvu oli järjestänyt vanhalle äipälleen ikimuistoiset synttärit
VastaaPoistaEiköhän se asenne tässä vielä muutu seuraavan puolen vuoden aikana. Niinku alistumiseksi. ;)
PoistaMä kans kuukausi sitten hikoilin Toronton helteisillä kaduilla. Hitto, että aika juoksee!!
Ihanat jälkikasvut sulla. Myöhästyneet onnittelut täältäkin! :)
Alistunut hyvinkin :(
VastaaPoistaKiitos ❤️
Ei alistuta vielä. En mäkään, vaikka tänään olen kolannut jo kaksi kertaa lunta. :)
Poista