sohvalta käsin

Kun päivätolkulla makaa sohvalla potemassa talven ensimmäistä - ja toivon todellakin, että myös viimeistä - kunnon räkätautia, ehtii seurata, mitä Pihalla tapahtuu. Lähinnä lintujen Ravintolassa.

Lintuja siinä ei liikaa ole ollut. Tai olisi, jos se ahne sikaniska Orava antaisi niiden siihen tulla, mutta kun ei. Aamusta jo parkkeeraa läskipahterinsa parrulle ja kaksin kourin alkaa hamuta siemeniä mökin uumenista. Välipalaksi järsii lintujen rasvapalloa, ettei ruokavalio vain jäisi liian keveäksi, ja sitten taas jatkaa siemenillä. Puoli päivää kun on siinä ruokaillut, siirtyy hän sen jälkeen todennäköisesti makoilemaan kuusenlatvaan ja siemailemaan Samarinia. Kasvattamaan talvivarastoja.

Toissapäivänä Ravintolassa kävi myös Närhi. Siinä on sitten komea lintu. Yritin ottaa kuvia, mutta sen verran on matkaa ruokintapuulle ja tyypillä suojaväritystä, ettei niistä oikein kummoisia tullut.

Samoin toissapäivänä orava sai jonkun kohtauksen. Se heilutti häntäänsä ihan kertakaikkisen vimmatusti. Ihan sillä pylly heilui ja piti pitää nelinkäsin kiinni puunrungosta, ettei olisi kuukahtanut hangelle. Vuorotellen kävi vispaamassa häntää jokaiseen ilmansuuntaan ja hetken tauon jälkeen uudestaan.

Yritin kuikuilla, olisiko siellä joku toinen orava, jolle niin kovasti pitää uhitella ja reviiriä infota, mutta ei siellä ketään muuta näkynyt. Mikä ei tietty todista, etteikö metsän uumenissa olisi joku voinut ollakin tunkemassa apajille. Joku kuitenkin oli saanut kurren kiukkuiseksi. Tai sitten sillä oli ne.

***

Ja juuri kun olin saanut yllä olevan kirjoitettua, vilkaisin Pihalle ja huomasinkin siellä kaksi oravaa. Harmaaturkki istui syömäpuuhissa ja tummempiturkkinen puuhasteli siinä lähistöllä. Sulassa sovussa näyttivät olevan, joten päättelin heidät hra ja rva Oravaksi. Väärin päätelty.

Tummaturkkinen otti kunnon vauhdin ja karkasi kynnet ojossa suoraan harmaaturkkisen niskaan ajaen sen pois ruokailemasta. Ja nyt kun tosiaan selvisi, että heitä onkin kaksi, niin nähtävästi se oli juuri tämä tummaturkkinen, joka siinä Ravintolan luona toissapäivänä riehui ja uhitteli.

Harmaaturkki yritti hetken päästä vielä toisen kerran apajille, mutta taas tummaturkki ajoi sen tiehensä. Siinä naapurin tuijapensasaita vaan pölisi, kun oravat ajoivat toisiaan takaa oksien uumenissa. Tyypeistä ei näkynyt mitään, mutta helppo oli kulkuansa seurata. Kohta tummaturkki tulikin itseään pörhistellen jatkamaan syömäpuuhia.

On kyllä mukavaa asua ison metsän reunassa, kun voi seurata luonnon ihmeitä suoraan kotisohvalta. Ei onnistuisi, jos ytimessä asuisi. Siksi en koskaan ole sinne haikaillutkaan.

***

Ja eikun lisää! Iltapäivällä niitä kirottuja oravia oli jo kolme!

Tummaturkki söi Ravintolasta suoraan, Harmaaturkki niitä jämiä, mitä ylhäältä hangelle tipahteli ja kolmas Pikkunilkki kierteli kaukaa, kunnes häipyi metsään. Närkkimisjärjestys oli päivänselvä.

TM lesoili nähneensä neljäkin sikailijaa yhtä aikaa Pihalla, mutta se kuulostaa jo liian paksulta.

JälkiMärinät:
Aiheesta löyhästi sen verran vielä jatkaen, että kokeilinpa huvikseni farkkuja, jotka ovat jo hetken *krhm* odottaneet sitä utopistista päivää, että mahtuisivat jälleen päälleni. Heinäkuussa taisin niitä viimeksi kokeilla ja silloin jämähtivät kiinni reisiin. Siis ylöspäin mennessä.

Nyt otin niistä tiukan niskaperseotteen ja tempaisin ylös. Ja kas kummaa! Sinne solahti pahteri pöksyihin ja vetoketjukin meni vinkumatta kiinni. Ja meikäläisellä henkikin kulki ihan normaalisti. Piti käydä vielä testaamassa, josko niiden kanssa pystyy myös istuessa hengittämään ja kyllähän sekin onnistui. Uskomaton juttu.

Tästä rohkaistuneena kaivoin vaa'an naftaliinista, puhalsin siitä isommat pölyt ja astuin kyytiin. Näytti sen verran käsittämättömiä lukemia, että epäilen sen menneen epäkuntoon käyttämättömyydestä. Mutta ei sen väliä, mitä lukuja vaaka näyttää, pääasia, että ensi kesään (ja hääjuhlaan) on yli puoli vuotta aikaa, koska silloin on toivetta mahtua juhlakolttuun ilman voileviä.

Se, miten tähän on tultu, on hieman mysteeri. Meinaan, niin suuria muutoksia en elämässäni ole kesän jälkeen tehnyt, mitkä suoraan selittäisivät lähes kaksinumeroisen painonlaskun noin neljässä kuukaudessa. Epäilenkin, että olen saanut jostain kaverikseni lapamadon. Tai vastaavat tiedot.