munat

Pienin lähti lenkille. Ensin lämmitteli Pihalla ja sen jälkeen lähti juoksemaan.

Mä olen kyllä tosi onnellinen ja ylpeä Pienimmän innosta liikkua, kun itse olen tällainen sohvaperuna. Häntä kiinnostaa kaikenlainen liikkuminen ja innostuneena hän kokeilee erilaisia liikuntamuotoja suppailusta seinäkiipeilyyn, keilaamisesta kuntonyrkkeilyyn.

Ihailen myös hänen sisuaan opetella uusia taitoja kuten yksipyöräisellä ajoa (osti pyörän omilla rahoillaan meikäläisen vastustuksesta huolimatta) ja jonglöörausta, jotka taidot eivät ihan yhdessä päivässä aukea. Lisäksi hänellä on ilmiömäinen kyky hallita kroppaansa, josta syystä muutkin akrobatiaa vaativat lajit kuten esim. trampoliinilla volttien teko, uimahypyt, kärrynpyörät ja käsilläkävely sopivat Pienimmälle ihan erityisesti. Tämä taipumus on ollut hänellä ihan pienestä pitäen.

Jo alle kaksivuotiaana Pienin kiipesi ketterästi leikkipuiston telineissä niin, että muiden äitien päätä huimasi, ja katsoi lastenohjelmia nojatuolissa päällään seisten. Kyllä, ylösalaisin. Sama taipumus jatkui vielä päiväkodissakin sitten kolmivuotiaasta eteenpäin. Ei ollut yksi eikä kymmenenkään päivää, kun hoitotädit kertoivat Pienimmän päivän menneen enemmän päällään kuin jaloillaan. Tartutti vielä saman innostuksen muihinkin ryhmäläisiin, mikä pikkasen sotki päiväkodin aikatauluja ja suunnitelmia. Mutta hauskaa oli kuulemma ollut.

Koululiikunnassakin on aina ollut kaikissa lajeissa kärkiporukkaa oli kyse sitten nopeudesta tai sitkeydestä, pituudesta tai korkeudesta. Murtomaahiihto taitaa olla ainoa laji, jota tiedän karsastavan. Myöskään joukkuelajit eivät ole koskaan olleet Pienimmän suosiossa. Kysyin kerran, miksei ja vastaus oli, että haluaa menestyä itsenäisesti. Haluaa, ettei onnistuminen tai epäonnistuminen ole kiinni kenestäkään toisesta, vaan vain hänestä itsestään. Helppo ymmärtää.

Kunpa olisin itse ollut samanlainen tuossa iässä. Tai vaikka tässäkin iässä.

Isompi puolestaan lähti Mummolle yökylään ja lellittäväksi. Erittäin tyypillistä häneltäkin.

JälkiMärinät:
Pakko oli lähteä ulos Talosta kävelylle apteekkiin ja kauppaan. Kun tämä kröhä ei kerran hellitä, niin sitten on parempi olla noteeraamatta sitä ja elää mahdollisimman normaalisti. Ihanaa oli ulkoilla, kun ei ollut kylmä eikä liukas ja aurinko paistoi.

Autopaikan yli kipitti hiiri joku nokare suussaan suoraan naapurin talon alle.