tuomio

Kävin työterveyslääkärillä.

Koska meillä on lupa käydä perusruttoja tutkituttamassa ihan millä tahansa tietyn palveluntuottajan lääkäriasemista, menin toki lähimpään eli siihen, minne helpoiten Masalla pääsee. Tämä on todella hyvä uudistus, koska ennen piti könytä vaikka pää kainalossa ytimeen ja siinä ehti huonolla tsägällä tauti tarttua noin bussilastilliseen työväestöstä. Nyt yskii vain oman kiesinsä ikkunat roiskeille.

Lääkäriksi arpoutui mieslääkäri - luonnollisestikin -, joka stalkkauksen tuloksena oli paljastunut pitkänlinjan työterveyslääkäriksi. Ikä oli tällä kertaa meikäläisen paremmalla puolen eli sanoisin noin kymmenen vuotta meikäläistä vanhempi vanhan liiton herrasmies, joka otti kohteliaasti takkini ja ripusti sen naulaan ja muutenkin kohteli ihan poikkeuksellisen ystävällisesti, suorastaan lempeästi kröhivää meikäläistä.

Ensin kyseli, podinko astmaa, kun niin hengästytti muutaman metrin kävelymatka odotustilasta vastaanottohuoneeseen. Juu, en. Sitten kyselyn ja kuuntelun perusteella epäili mahdollista kuumeetonta keuhkokuumetta.

Tässä vaiheessa olisin voinut tohtoria valistaa kertomalla tautihistoriastani, josta kyllä löytyy vastaavanlaisia oireita pilvin pimein ilman, että mitään varsinaista tautia on koskaan diagnostisoitu. Olin kuitenkin hiljaa ja menin kiltisti määräämäänsä verikokeeseen.

Kerroin, että olen kokeillut tähän tautiin kaikkea muuta paitsi tervaa ja höyheniä (ja kurkumaa :D), mutta mikään ei tehoa. Kysyi, että "saunaakinko?" Vastasin rehellisesti, että saunaakin. Eihän mulla ole ollut kuumetta missään välissä.

Labroista ei löytynyt muuta kuin se sama, mitä tuossa muutama viikko sitten: keskinkertainen tyyppi. Terve verikokeen perusteella.

Koska kuitenkin yskitti ja niistätytti ja äänikin on kuin Eesaun jalat talviaikaan, antoi tohtori ilman eri vääntämistä vielä saikkua pari päivää. Siinä ajassa tämän kyllä pitäisi alkaa jo talttua, viikko on virukselle myönnetty, mutta sitten pitää häipyä. Tai se tietää uutta lääkärireissua.

Tämän sedän luo voisin kyllä mennä uudestaankin. Niin hauskoja jutteli siinä tutkimuksen lomassa.

Kun kerroin, ettei oikein ruokakaan maistu, kun olen niin paljon kuumaa juomaa litkinyt, totesi hän mietteliäänä: "Niin... Kun eläinkin lakkaa syömästä, niin silloin on kyllä tosi kyseessä..."

Nauroin mielessäni huutonaurua, koska en halunnut pahoittaa tohtorin mieltä. Eihän hän sillä mitään sen kummempaa tarkoittanut, kunhan pohdiskeli. Herkempi olisi tuosta kyllä voinut suivaantua. Tai säikähtää.

No, nyt sitten virutaan tautivuoteella pari päivää ja todennäköisesti menen töihin ihan samassa kunnossa kuin mitä sieltä viime torstaina lähdin. Meikäläisestä ei tauti irrota lepäämällä, töitä se pelkää.

JälkiMärinät:
Teen paljastuksen: minulla on tapana silloin tällöin kuuklettaa sanojen oikeinkirjoitusmuotoa ja sitä, onko ylipäätään jotain sanaa olemassa vai olenko keksinyt sen omasta päästäni. Tätä jälkimmäistä harrastan meinaan niin paljon, etten välillä oikeasti tiedä sanan alkuperää.

Tätä postausta varten kuukletin erään sanan (arvannette minkä) ja sen ansiosta päädyin kerrassaan hauskaan ja monipuoliseen blogiin! Onnenpotkaus! Kiinnostuneille tiedoksi koodisana: Tuulestatemmattua.