Vilpittömästi

Vilpittömästi kyllä vituttaisi nyt, jos siitä vain olisi jotain hyötyä. Mutta kun ei ole, niin olkoot, kyllä sitä jotain muuta vituttaa minunkin puolestani. Meinaan toi pakkanen.

Vilpittömästi kuitenkin toivon, että ne, jotka haikailivat kunnon talven perään ja joita ärsytti joulukuun vihreät nurmet ja +10 asteen kelit, saavat nyt niin että tuntuu. Talvea koko perkeleen rahan edestä. Toivottavasti saavat myös kylmänkyhmyjä anneliinsa ja jäätyneet putkistot mökkeihinsä. Että tietävät elävänsä talvea. Sitä toivottua kunnon helvetin talvea.

Minä en meinaan näitä kelejä toivonut. Eikä taatusti zim. Josta tulikin mieleeni, että toivottavasti hän nyt on vihdoin laittanut ne käsineet käteensä. Ihan tässä pistää äireetä huolestuttamaan.

JälkiMärinät:
Vilpittömästi on tunnustettava eiliseen otsikointiin liittyen, että te kyllä pitäisitte mua ihan oikeasti hulluna, ettekä vain tämän blogin perusteella, jos tuntisitte meikäläisen. Mutta se hyvä puoli tässä meikäläisen hulluudessa on, ettei lopu huvit kesken, kun omatkin jutut naurattavat vesissä silmin.

Eilen TM tuli jumpasta ja aloin kyselemään, josko miten olisi sauna. Vaikka TM ensin oli hieman vastahankainen ajatukselle, niin siltikin minun olisi pitänyt osata aavistaa saunahalunsa ja laittaa se päälle jo 20 minuuttia aikaisemmin, kun hällä oli niin kylmä tullessaan kotiin. En tiedän tuon logiikkaa, mutta viis siitä. TM itse laittoi saunan tuleen.

Noin kahden minuutin kuluttua ihmettelin, että minne se häipyi. No, saunassahan se istui. Alasti. Lämpöä huimat 30 astetta. Nauroin ihan jalat ristissä, kun oli niin koomisen näköinen.

Viitisen minuuttia oli kulunut ja laittelin juuri iltavoikkosia itselleni, kun ajatus iski päähäni ja repesin täysillä nauramaan. Yksinäni. Isompi kysyi ruokailuhuoneesta: "Mikä kohtaus sulle nyt tuli?" ja sitäkös nauroin kahta kamalammin.

Menin saunaan ja sanoin TM:lle: "No niin, eiköhän toi saunominen jo piisaa."

Ihan oikeasti. Vilpittömästi. Olin tikahtua nauruun.

Olenko hullu vai hullu ? Vastaan itse: olen.