Kell' Onni on, se Onnin esitelköön muillekin

Maketsu blogissaan kyseli, mistä tietää, että ihminen on onnellinen ?

Aloin pohdiskella tätä asiaa ja tulin siihen melko yksinkertaiseen tulokseen, että ihminen on onnellinen silloin, kun on tyytyväinen elämäänsä noin yleisesti ottaen. Minulle onnellisuus tarkoittaa tyytyväisyyttä ja toisin päin, tyytyväisyys onnellisuutta.

Kenenkään elämä ei ole sitä Ressu-koiran onnellisuustanssia koko ajan ja jatkuvasti. Se on mahdoton olotila ja jos niin olisikin, niin jossain vaiheessa siihen tottuisi, jonka jälkeen ei enää kokisi olevansa onnellinen ja tyytyväinen. Kaikkeen voi turtua, onnellisuuteenkin.

Ihminen huomaa olevansa - tai olleensa - onnellinen hädän, murheen ja ahdistuksen hetkellä. Kuinka moni tietää silloin ajatelleensa, että "vitsi, jos tätä ei olisi tapahtunut, niin olisin tosi onnellinen" ? Tai "jos mä tästä selviän, niin en valita enää ikinä" ? (Ja valittaa kuitenkin, mikä on ihan inhimillistä.)

Toinen hetki, milloin ihminen tietää olevansa onnellinen, on läheltä-piti -hetkellä. Kun meinaa liukastua, mutta saakin viime hetkellä säilytettyä tasapainonsa. "Huh! Hitto, että oli lähellä. Onneksi (= onni, onnellisuus) en kaatunut, olisi voinut käydä huonosti." Ja näin on taas ihminen tyytyväinen siihen hetkeen, kun koipi ei olekaan poikki tai lonkka murskana.

Onni ja onnellisuus koostuu pienistä jutuista. Asioiden ja tapahtumien ketjusta. Joskus ketju voi hetkeksi katketa, mutta kun tai jos tilanne rauhoittuu, asiat selviävät, niin ketjun päästä saa taas kiinni. Jos osaa nautti pienistä asioista, on varmasti tyytyväisempi elämäänsä kuin jos onnellisuus vaatii suuria asioita.

Onnellisimmallakin ihmisellä on niitä tyytymättömyyden hetkiä, mutta se ei tarkoita sitä, että kokonaisuus menisi niistä jotenkin pilalle. Pitää vain osata nähdä se kokonaisuus, ei saa jäädä tuijottamaan niitä vastoinkäymisiä, joita väistämättä tulee meidän kaikkien kohdalle.

Tältä pohjalta lähdin miettimään, milloin minä olen ollut onnellinen. Siis koko ajanhan olen tyytyväinen elämääni eli siis onnellinen, mutta mitkä ovat olleet viime aikoina meikäläisen onnellisuuden kohokohtia ?

Ensimmäisenä tulee mieleen, kun heräsin leikkauksen jälkeen nukutuksesta. Olin sitä nukutusta niin jotenkin säikkynyt, että kun siitä sitten heräsin ja näin olevani sairaalan heräämössä, olin kyllä tosi onnellinen kaikesta tokkurasta ja kivustakin huolimatta. Ajattelin, että viis siitä, mitä tulee, mutta pääasia on, että olen elossa.

Toinen erilainen onnellisuuden hetki oli tässä joku aika sitten, kun kotona naurettiin jotain ja Pienin nauroi ihan erityisen täysipainoisesti ja täydestä sydämestään. Eri tavalla kuin normaalisti, joka tuntui kyllä tosi hyvältä.

Kolmas hetki oli pari päivää sitten töissä, kun kuvittelin tehneeni virheen, jonka korjaaminen olisi ollut todella työlästä. Ei mahdotonta, mutta äärimmäisen hankalaa. Onneksi se osoittautui vääräksi tiedoksi. Olin tehnyt kaikki ihan oikein ja olin kyllä kerrassaan helpottunut ja onnellinen, ettei sitä tarvinnut tässä kiireessä ruveta vielä oikomaan.

Näitä riittää joka päivälle useita ja erilaisia ja niistä hetkistä koostuu meikäläisen onnellisuus. Eikä kaikkien onnellisuuttani tuottavien asioiden tarvitse ollenkaan tapahtua minulle itselleni. Myös toisten onni ja tyytyväisyys tuottavat minullekin tyytyväisyyttä ja hyvää mieltä.

Onnellisuus on aika pitkälle asennekysymys. Voisin olla tyytymätön, koska minulla ei ole sitä, tätä tai tuota, joka naapurilla on, mutta toisaalta en tiedä, mikä on se asia, joka surettaa ja huolestuttaa naapuria. Tyhjää on turha tuijoittaa, parempi katsoa ympärilleen ja nähdä ne tsiljoonat asiat, joista voi olla tyytyväinen ja onnellinen.

Ja kuten syöpäklinikan sädehoitaja sanoi: "Aina voisi olla huonomminkin." Se on niin totta. Josta syystä olenkin tosi onnellinen tästä omasta elämästäni juuri tällaisenaan.