keskiviikko 6. tammikuuta 2016

en katso, en kuuntele, en noteeraa

Kaivoksella on ihan poikkeuksellisen kiire. Toki tammikuu ja vuoden alku on aina ollut kiireisimpää aikaa vuodesta, mutta nyt tilanne on todella ihan toinen kuin aikaisemmin monellakin tapaa. Yksi iso syy on, että porukkaa on vähemmän remmissä kuin normaalisti ja osa niistäkin, jotka on paikalla, ovat syystä tai toisesta normaalia hitaampia hommissaan, kuten esim. minä itse.

Olen päättänyt olla stressaamatta. Se on pirun vaikeaa, mutta 'zen' on nyt vain kyettävä pitämään näpeissä tai muuten homma meikäläisen osalta kaatuu lopullisesti niskaan. Ehkä kuitenkin on kaikkien kannalta parempi, että teen rauhallisella tempolla kuin jos en pääse töihin ollenkaan. Näin sen itse ainakin ajattelen.

Yritän myös olla noteeraamatta esi-ihmisen 'hökköilyjä'. Tiedän, että alkaa heti lomilta tultuaan kohkata niitä työvuoria, mutta siitähän hänelle maksetaan. Meikäläisen on vain nyt pidettävä puoliaan tässä asiassa, koska kukaan muu ei sitä puolestani tee. En päästä vannettani kiristämään ainakaan työasioissa enkä toivottavasti muutenkaan. Se, mihin nyt kykenen, on riitettävä ja piste.

JälkiMärinät:
Tarttis vissiin tehdä jotain näille jouluhärpäkkeille täällä Talossa. Eiköhän se joulu ole nyt tältä osin taputeltu.

20 kommenttia:

  1. Eikös se loppiaiseen lopu? Tai nuutin päivään viimeistään? Mä jo napsin tontut kumppaneineen pois, valot ja kynttilät saa jäädä. Ihan vielä ei oo päivä pidentynyt tarpeeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kynttilät ja valot saa jäädä meilläkin. Ja Viljis ja joulukortit narulle vielä hetkeksi, mutta muut - ne vähät - pakkasin jo pois. Kuusi pitää vielä paloitella takkaan.

      Poista
    2. Jotenkin kuusen pilkkominen kuulostaa kauhean väkivaltaiselta ;-)

      Mä tässä just mietin, että kun huomenna meen töihin, oon ollut yli kolme viikkoa poissa. Ihanaa, että voi stressaamatta jättää kaiken taakseen ja olla varma että kollegat pyörittää palettia!

      Poista
    3. TM on raaka. Kuusi antautui ihan suosiolla: heitti varmaan puolet helpeistä lattialle sillä seurauksella, että pölynimuri ylikuumeni, kun niitä imuroin.

      Kyllä meilläkin porukat tekisivät, jos ehtisivät. 'Mielenkiintoinen' alkuvuosi meillä edessä. *huoks*

      Poista
  2. "Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti poies viepi" :)

    Vaan kyllä mäkin tänään meinasin meiltä tontut pois keräillä, pikkuhiljaa. Kunhan vaan löydän ne kaikki :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei jaksa nuuttiin odottaa. Punaväriä jää kyllä vielä tuikkuihin ja pöytäliinoihin, vaikka ei niitä nyt niin paljoa ollut alunperinkään.

      Poista
    2. No mäkin jätin punaisen kaitaliinan ja tarjottimen pöydälle. Ehkä ne saa olla nuuttiin? Ja kynttilä on punainen. Viimeinen sellainen, seuraava jo oranssi.

      Poista
    3. Meidän kynttilät ovat valkoisia, joten niitä voi poltella pidempäänkin ilman, että tuovat jouluista fiilistä.

      Poista
  3. Ihanaa . Löysin sun blogin uudestaan .-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva juttu. :) Tarkoituksella jatkoin Nollavaimo-linjalla, että halukkaat löytävät perille. Tai osaavat vältellä tarvittaessa. ;)

      Poista
    2. Olin vain huolestunut kun blogisi oli yhtäkkiä hävinnyt. Multa jäin varmaan monta naurua välistä

      Poista
    3. Enpä usko, että mistään ihmeellisestä jäit paitsi. :)

      Poista
  4. Minäkin vaihdoin väriä punaisesta pellavaan ja valkoiseen. Kynttilöitä en muissa väreissä ostakaan kuin valkoisena. Kuusi on vielä, sen poisraahaus (hevosille jatkojalostukseen) jää viikonloppuun. Valot saavat vielä olla. Ja aika pitkälle talveen ovatkin.

    Luin tänään lehdestä, että Loppiaisena maassa on puolet talven lumimäärästä. Jotenkin en nyt jaksa uskoa tuohon kansanviisauteen. Lunta on nimittäin sentti. Luvassa on vielä paljon hikistä hyötyliikuntaa kolan ja työntimen kanssa.

    Työmaalle toivon hyvää zeniä ja kykyä sulkea silmät ja korvat työkavereiden porulta ja pillitykseltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kynttilät ovat se mun juttu. Kesän ainoa miinuspuoli onkin, että kynttilöitä tulee harvemmin poltettua, josta samasta syystä syksyn/talven paras juttu, on kynttilät. Tänäänkin kynttilä palanut olohuoneen pöydällä aamusta asti.

      Joo, noita kansanviisauksia pitäisi päivittää ja Iivari Määräkoera olikin niitä aika osuvasti päivittänyt. Nauroin niitä ja päivään sopivakin löytyy: "Joka on jooluna liikoo syönnä seon lihavampi loppijjaesena." ;D

      Työkavereista ei ole pahaa sanaa, tekevät kaikki parhaansa, mutta esi-ihmisten suhtautuminen arveluttaa.

      Poista
    2. Pitääpä etsiä tuo mainio määräkoera viisauksineen, varmat naurut luvassa. Miten pääsikin unohtumaan?

      Minä en varmaan enää ikinä sopeutuisi 'normaaliin' työyhteisöön, en nimittäin edes tajunnut tuota esi-ihmisulottuvuutta ennenkuin mainitsit.

      Sen kummemmin työ-yhteisösi tilannetta analysoimatta toivon, että pysytte jotenkin yhtenä tiiminä. Aina nimittäin löytyy joku joka omaa etuaan ajaakseen käyttää tilanteita hyväkseen ja lyö kiilaa minne suinkin voi.

      Poista
    3. Mä uskon, että kun itse yritän hoitaa oman tonttini niin hyvin kuin mahdollista ja tarvittaessa auttaa muita, niin meidän tiimi kyllä selviytyy. Toinen toistamme tukien. :)

      Poista