Lupaamatta paras

Olen huono tekemään mitään uudenvuoden lupauksia. Ei niissä ole oikein järkeä. Mielestäni parempi olisi joka aamu luvata jotain sille alkavalle päivälle, päiväksi kerrallaan. Sellaiset lupaukset ovat helpommat pitää ja aikaa myöten niistä saa varmasti enemmän tulostakin aikaiseksi. Eli jos vuoden aikana saisin pidettyä 366 päivän mittaista lupausta, niin onhan se toki parempi - ja monipuolisempaakin - kuin pitää yhtä lupausta 366 päivää, joka jo ajatuksenakin huokasuttaa.

Hyväksi havaittuja jo käytännöksi muodostuneita vanhoja 'lupauksia' ei toki ole syytä heittää roskiin niitäkään. Aion siis tänäkin vuonna jatkaa "en-osta-mitään-ihkua-eli-tarpeetonta-tänäkään-vuonna" -linjalla. Aion myös jatkossakin tarvittaessa hemmotella itseäni ostamalla palveluja ja näin työllistää pienyrittäjiä. Myös poiskuluvat hyödykkeet kuten kynttilät ja saippuat ovat sallittuja tuhlausartikkeleita. Vaatteita ostan vain äärimmäisessä hätätilassa eli vasta sitten, kun esim. rintaliivit tai housut hajoavat päälle.

Kierrätystä harjoitan jatkossakin yksisuuntaisena liikkeenä eli lahjoittamalla ylimääräistä kaikkea hyväntekeväisyyteen ja tarkemmin löytöeläinten hyväksi. Lisäksi harjoitan sitä myös ns. talonsisäisesti eli ottamalla käyttöön Isommalta pieneksi jääneitä vaatteita tms. (mm. talvitakki ja kesätennarit).

Mutta jotta tämä vuosi ei jäisi ihan vaille haasteita, niin voisin suunnitella sellaista, jotta en valittaisi enää niin paljoa... mistään. Siitä ei ensinnäkään ole mitään hyötyä (tai ainakin liian harvoin), parempi on toimia ja toiseksikin valittaminen vain lisää sitä vitutusta. Jos nyt ei välttämättä perskohtaisesti, niin globaalisti ainakin, kun ihmisillä on ihastuttava tapa myötävittuuntua samoista valituksenaiheista. Mikä tietty on hurmaava piirre ihmisessä noin periaatteessa, mutta ei tee hyvää asianosaisen verenpaineelle.

Josta syystä ihan vain edistääkseni kansanterveyttä, voisin yrittää luvata olla valittamatta niin paljoa tänä armon vuonna 2016. Täällä ja muutenkaan. Vähän vähemmän siis mielensäpahoittamista ja vähän enemmän zennniä, sopiiko ?

JälkiMärinät:
Kysyin tätä uudenvuoden lupaus asiaa myös Isommalta.

mä: "Ootsä tehnyt jonkun uudenvuoden lupauksen ?"

Isompi: "Joo. Mä en syö enää mitään epäterveellistä."

mä: "No, vähiin jää sitten noi sunkin syömiset."

Isompi: "Niin."

Voisin melkeinpä uskaltaa pidättää hengitystä sitä ensimmäistä repsahdusta odotellessani. Jos ymmärrätte, mitä tarkoitan.

Itse sanoin joulupöydässä hiilareita kavahtaneelle lankomiehelle, että täällä eletään niin vähän aikaa ja sekin aika on useimmiten ihan perkeleen kivikkoista, josta syystä en ainakaan siitä lähes ainokaisesta paheestani eli herkkuruuista aio luopua. Lanko oli hetken hiljaa ja pyysi sen jälkeen hänet jo ohittaneen peruna-astian takaisin. Järkiratkaisu.