hajatuksia

Eilen illalla tuli mieleen erään henkilön tilanne. Välitön fiilis oli levollisuus, varmuus siitä, että kaikki järjestyy parhain päin ja kuntoon. Hyvä juttu. Harmi vaan, että omassa tilanteessani en koskaan näe niin selvästi asioita kuin mitä toisten kohdalla.


Aamulla bussissa olin ärsyyntynyt. En mistään erityisesti ja kaikkeen. Ajatus "inhoan kaikki ihmisiä" pyrki väkisin pintaan eikä ollut varsinaisesti kovin mukava tulla sillä fiiliksellä kustannuspaikalle.


Fiilis oli ehkä etiäinen tulevasta. Sisko soitti ja kertoi sellaista megasurullista, mikä ollaan jo joku aika tiedetty, vaikkakin ollaan toivottu parempaa. Se toive ei vain nyt tällä kertaa toteutunut. Tulee raskas kevät.


Jaksaminen on nyt työn ja tuskan takana.