lauantai 10. syyskuuta 2016

yllättävä lopputulos

Syntymäpäiväputken viimeinen rypistys on käsillä eli Pienimmän synttärikahvitukset. (Meikäläistähän ei juhlittu mitenkään erityisesti, mikä oli enemmän kuin toivottua.)

Tänään tuli vieraiden ensimmäinen aalto eli TM:n sukulaisia. Ensi viikonloppuna rantautuu sitten meikäläisen suku ja huone. Tämä järjestely siksi, kun porukat ovat niin liikkuvaista sorttia, että ovat jatkuvasti kuka missäkin päin maailmaa, josta syystä heitä on vaikea saada yhtä aikaa saman katon alle. Ja mikäs siinä. Ehtiipähän jutella paremmin vieraiden kanssa, kun heitä on kerralla vähemmän.

Koska tämän päivän vierasmäärä oli kirjaimellisesti vain kourallinen päätin, etten tee täytekakkua, vaan koristellun kääretortun.

Kääretorttu on helppo tapaus ja olen sellaisia tehnyt useita elämässäni, vaikken niin montaa tietty kuin täytekakkuja. Normaalisti täytteeksi tungen perinteistä kermavaahtoa ja hilliä. Nyt päätin nostaa rimaa ja tehdä kermavaahdon sijaan kreemiä. (Hullu.)

Muuten meni hyvin, paitsi että unohdin ottaa mansikat ajoissa sulamaan, josta syystä tein hätäpaikon puolukkasurvoksesta ja että se 'kreemi' näytti kulhossa toooosi epäilyttävältä. Jokuhan siinä meni pieleen, tietäis vaan mikä. Ohje, jonka mukaan sen tein oli enemmän kuin niukka, joten syytän siis ihan pokkana sitä.

No, mutta rohkea rokan ja kreeminkin syö. Ilman pelkoa iskin mämmit kääretortun päälle ja rullasin piiloon. Hetkeksi jääkaappiin viilentymään ja sitten koeponnistus TM:lle, jotta voiko sitä tarjota vai pitääkö lähteä hippulat vinkuen kauppaan ostamaan pakastekakkua.

Täydestä meni kuin väärä raha! Eikä siinä kaikki: appiukko otti heti lisää, kun viimeinen pala oli kadonnut käkättimeensä. Mureenaakaan ei jäänyt! Uskomatonta! Käsittämätöntä!! Yllättävää!!!

Mutta siltikään en aio toista kertaa laittaa täytteeksi 'kreemiä'. Tai mitä se nyt sitten olikaan.

JälkiMärinät:
Kun lauantaina aloittaa täysmittaisen puuhastelun klo 7, tuntuu vapaapäivä varsin pitkältä.

4 kommenttia:

  1. Minä olen oppinut, että koskaan en laita mitään uutta kun on juhlat ja paljon väkeä tulossa. Se on tosi rankkaa epäonnistua suuren julkisuuden edessä. Eli vain testatut reseptit käy. No sulla kävi kyllä hyvä tuurikin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en yleensä laita KOSKAAN mitään uutta enkä käsitä, mikä mielenhäiriö nyt tuli. :D Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

      Poista
  2. Kun lauantaina kello herättää töihin 4:44 ja töiden jälkeen käy pikaisilla päikkäreillä kotona, sitten lähtee pakollisille ostoksille, sitten mökille nostamaan perunat, sitten kaupunkiin viemään niitä pakollisia ostoksia yhteen harrastushommaan, sitten päättää mennä mäkkärin terassille syömään, kun illalla on vielä +20 astetta lämmintä ja sitten ei huvita ajaa suoraan kotiin, koska on niin hieno auringonlaskukin ja sitten ajelee mies ja koira kyydissään ympäri kotikaupunkia ainakin neljässä eri kaupunginosassa tutkailemassa miten mestat on muuttunut ja sitten pimeyden jo saavuttua saapuu kotiin ja istahtaa tietokoneelle, niin tässä klo 23:29 voin todeta ääneen, että: "ei tunnu yhtään launtailta". Mutta pääasia, että huomenna on vapaa sunnuntai, olkoon hän pitkä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puuh. Mua alkoi väsyttää sun puuhapäivä. Taidankin mennä aamupäikkäreille per heti. :)

      Poista