O süsser Mai

Kevätlaiskuus on iskenyt. Ei ole ajatuksia, ei sanottavaa ja jos olisikin, niin ei jaksaisi niitä jakaa, koska... Äh, ketä kiinnostaa, kun ei edes itseä kiinnosta.

Toukokuu on kyllä ollut kiireistä aikaa. Kalenteri on täynnä lasten lääkäreitä, fysioterapeutteja, hammaslääkäreitä, labra-aikoja, rokotusaikoja... Lisäksi ollaan reissattu eri kokoonpanoissa koti- ja ulkomailla. Tuhat asiaa on ollut muistettavana, osan on unohtanut, osaan on tehnyt paikon, osa on muuten vain mennyt persiilleen. Unta ei ole tarvinnut kalastella iltaisin ja iltapäivisin uni on tullu suorastaan väkisin.

Lopputulokset ovat olleet kyllä ihan käypiä. Reissut menivät kaikkien kohdalta hyvin, jos pieniä tylsistymisen hetkiä ei lasketa mukaan. Lääkäreiltä ja fyssareilta on tullut vain hyviä uutisia: loistavia labratuloksia (Isommalle kahdeltakin taholta) ja terveitä, käyttövalmiita jäseniä (Pienimmän koipi). Hammaslääkäreiltä tuunattuja hampaita vaihdettujen paikkojen (minä) sekä täydellisen suorien hammasrivistöjen muodossa (Pienin). Punkkirokotusten tehosteetkin tuli otettua ajallaan (koko revohkalle piikkikammoinen TM mukaan luettuna) ja sen asian voi unohtaa nyt viiden vuoden päähän.

Kevään kärkiuutisia yllämainittujen lisäksi oli se, että Isompi sai heinäkuuksi kesätöitä kaupungilta: menee läheiseen palvelukeskukseen viihdyttämään mummoja ja tienaamaan talven kebab-rahoja. Myös viimekesäinen työnantaja tarjosi leirivalmennusta kesäkuulle ja siihen menee, hyvällä tuurilla kaksi viikkoa.

Haun perusteella arvottiin 600 tyyppiä, jotka pääsivät kaupungin haastatteluun, jonka perusteella 370 nuorta sai kesätyön kuukaudeksi eri sosiaalitoimen aloilta. Haastattelija oli kysynyt Isommalta, miten hän tulee toimeen vanhusten kanssa ja Isompi oli rehellisenä miehenä (kyllä, hormonikokeiden perusteella puberteetti on nyt ohi ja meillä on perheessä kaksi miestä, siis teoriassa) sanonut, että käy monta kertaa viikossa mummon luona. Mikä vastaus ratkaisi sijoituspaikan. Pääsi vielä mukavasti lähelle kotia, joten kesätyömatkakaan ei nuortaMIEStä rasita.

Sää on suosinut tällaista auringonpalvojaa ja Tenerifalta saatu pohja on vain syventynyt. Tulee mieleen vuosi 1986, jolloin jo toukokuussa olin vähintään yhtä ruskea, jos en ruskeampikin. Toivottavasti tätä jatkuu koko kesän.

Niin se vaan toukokuukin kääntyi lopuilleen ja kohta on joulu.

JälkiMärinät:
Überhassu juttu sattui. Töissä yksi esimies kierrätti uusia naamoja ja esitteli heille paikkoja sekä paikalla olleita työntekijöitä. Minäkin siis heitä moikkailin ja toivottelin tervetulleiksi.

Kun olivat jo menneet ohi, kuulin kun esimies sanoi: "Eli tuo oli siis Nollis ja kun sitten kuulette naurun raikavan täällä, niin se tulee sitten sieltä mökistä."

Repesin, tietty.