Kesäpäivä meren äärellä

Niin, kyllähän se kesäpäivä selkeästikin oli, jos varjossa lämpömittari näytti +20 astetta. Ajatelkaa! +20 astetta 5. toukokuuta! Sanoin Anopille, että tällainen sää koko kesän enkä tule valittamaan yhtään.

Alunperin tarkoitus oli, että TM lähtee yksin Kesäpaikalle, mutta kun TM kysyi, lähtisinkö mukaan, olin jo ajatukselle altis eikä lähtemistä tarvinnut miettiä toista kertaa. Vaikkakin olisin saanut ehkä olla yksin kotona, kun lapset olivat molemmat yökyläpaikoissaan. (Jälkikäteen kävi ilmi, etten olisi saanut olla kuin noin tunnin omassa ihanassa seurassani, joten jälleen herätelähtöpäätös oli se oikea.)

Aurinko paistoi koko päivän pilveettömältä taivaalta ja kesä todellakin tuntui olevan läsnä. Perhosia ja sudenkorentoja pörräsi ympärillä kuten myös pienempiäkin öttiäisiä. Samoin lintumaailma oli hyvin edustettuna: ainakin tiiroja, joutsenia, lokkeja, merimetsoja, silkkiuikkuja ja tukkasotkia nähtiin, mutta lensi yli myös tuntematon vesilintupariskunta, joiden arvelimme olevan telkkiä.

Valitettavasti myös matelijakunta oli kaivautunut ulos kivenkoloistaan: meinasin astua käärmeen päälle peltokengilläni, jotka ovat ns. köyhän naisen crocsit eli takaa avoimet eikä luonnollisestikaan sukkia jalassa. Parikymmentä senttiä toiseen suuntaan ja taatusti olisin saanut hampaat nilkkaani. Luikero oli sellainen puolimetrinen ja kun Lanko sen yhytti uudestaan, huomasimme hänen olevan rantakäärmeen. Onneksi vain. Vaikka eivät hänenkään hampaansa nilkassa houkuttele yhtään sen enempää.

Päivä ei mennyt ihan hukkaan, sillä opettelin ulkoa laulunsanoja. Niitä, joita tarvitaan syksyn 'turneella'. Ja koska olen surkea laulun sanoissa, vaikka sävel jääkin helposti mieleen, ei niiden opettelu alkanut yhtään liian aikaisin.

Iltapäivästä otin aurinkoa kalliolla ja seurasin samalla, kun TM ja Lanko säätivät laiturin kanssa. Perinteinen jokakeväinen homma korjata laituri, jonka talven jäät ovat rikkoneet tai muuten vain vääntäneet pois kuosista. Appiukko toi oman pikantin lisänsä antamalla ohjeita rannalta. Olisin ollut tosi pettynyt, jos en olisi sitä näytöstä nähnyt. Harmitti, ettei ollut videokameraa, oli meinaan just kuin Puukon veljesten tilalta. Ihan niin avoimesti en kehdannut nauraa kuin mitä olisin voinut, mutta oli kyllä hauskempaa kuin sirkuksessa.

Kyllä tosiaan pyhäpäivä helli porukoita säällä. Kuinkakohan moni muisti muistella Kristuksen taivaaseen astumista (40 päivää sitten), jonka ansiosta vapaapäivää saimme viettää ?

EDIT kl 20:02
Asia, joka ei TM:ää juurikaan riemastuta, mutta meikäläistä kylläkin: Zalama-sitikani nukkuu meidän Pihalla. Siellä se vetää zetaa ilman huolen häivää. Ei ole peloisa otus hän.

JälkiMärinät:
Pakko sanoa, että Valtaojan tarinoita lukiessa Jumalan tila tässä kosmoksessa pienenee pienenemistään. Toisaalta, jos uskonoppineita on uskominen, pienikin tila on tarpeeksi.